Taiteilijaduo IC-98:n (Patrik Söderlund, s. 1974 ja Visa Suonpää, s. 1968) Maunulataloon toteuttama teos Sukupuut koostuu kahdesta osasta: Maunula-talon puistoon istutetusta omenapuulehdosta Malus Domestica 2017– sekä rakennuksen sisään ripustetusta grafiikanlehtien sarjasta Betula pendula (1948–2016).

Maunula-talon etupihalla sijaitseva teos Malus Domestica 2017- on omenapuulehto, joka koostuu kahdeksasta puusta, joista kuhunkin on vartettu viisi omenapuulajiketta. Lajikkeet ovat kasvutavaltaan ja voimakkuudeltaan erilaisia. Puiden alle on sijoitettu suuria Maunulapuiston alueelta poistettuja kiviä, jotka maisemoivat aluetta ja tarjoavat luonnollisia istumapaikkoja. Puut edustavat biologisten reunaehtojen puitteissa laajinta mahdollista lajikirjoa. Omenalajikkeet on koottu suomalaisesta kaupallisesta ja historiallisesta valikoimasta.

Taiteilijoiden mukaan monilajiset puut viittaavat hedelmäpuun ja hedelmätarhan myyttiseen historiaan: Antiikin Hesperidien puutarhaan, ikuisen elämän antaviin kultaisiin hedelmiin, hyvän ja pahan tiedon puuhun. Kirjastosalin edessä omenapuut muistuttavat tiedon lähteistä. Kuten ei ole yhtä totuutta, ei tiedollakaan ole vain yhtä alkuperää. Kaikki tieto syntyy vuorovaikutuksessa, "keskinäisessä pölytyksessä", jota tapahtuu niin ihmisten ja kulttuurien kuin eri aikakausienkin välillä. Kotimaisiksi ja tutuiksi koetut omenatkin ovat tulleet jostain, siemenet ovat itäneet kuin uudet ajatukset ja sato on korjattu yhdessä.

Omenapuut sitovat kirjaston ja puiston käyttäjät paikkaan ja aikaan. Kun puut istutetaan, ne ovat vielä taimia, puiden alkuja. Ne seuraavat ihmisiä vuosien ja vuodenaikojen vaihtelussa. Vuodessa silmuista aukeaa lehtiä, puut kukkivat, kantavat hedelmää ja pudottavat lehtensä. Vuosien kuluessa ne kasvavat yhä suuremmiksi. Puiden kasvu on oleellinen osa teosta.

Rauduskoivun latinankieliseen nimeen ja kahden koivuyksilön elinkaareen viittaava Betula pendula (1948–2016) on kahdeksan grafiikanvedoksen sarja. Teoksen materiaalit ovat pääosin peräisin kahdesta Maunulanpuiston alueella kasvaneesta, puistotöiden alta kaadetusta koivusta. Kehyslista, painolaatat, painoväri ja paperi on saatu aikaan eri tavoin työstetystä ja prosessoidusta puumateriaalista. Yhdestä koivusta on sahattu määrävälein tyvestä latvaa kohti kahdeksan läpileikkausta, joissa vuosirenkaat ovat selvästi näkyvissä. Näitä leikkauksia on käytetty teoksen painolaattoina.  Vedospaperi on tehty samasta koivusta prosessoimalla se ensin hakkeeksi, sen jälkeen selluksi ja lopulta paperiksi. Jäljelle jäävä puuaines on poltettu puuhiileksi, hierretty hiilipigmentiksi ja sekoitettu sidosaineeseen. Näin syntynyttä hiilimustetta on käytetty painovärinä. Grafiikanlehtien kehykset on valmistettu niin ikään samoista koivuista. Vaikka koivu on kuollut, sen elämä kuvana ja konkreettisena materiaalina jatkuu sen alkuperäisellä kasvupaikalla. Grafiikanlehdet on kehystetty ja ripustettu kirjastosalin seinälle aikadiagrammissa, jossa koivun läpileikkaukset ovat kokojärjestyksessä kuvaamassa vuosien kuluessa tapahtunutta kasvua.

Teokset on toteutettu prosenttirahaperiaatteella ja ne kuuluvat Helsingin kaupungin taidekokoelmaan, jota HAM Helsingin taidemuseo hallinnoi.