J.V. Snellman (1806-1881) oli filosofi, valtiomies, kirjailija ja lehtimies. Hän laati kokonaisvaltaisen ohjelman suomalaisen kansakunnan ja sen pohjalle rakentuvan valtion kehittämiseksi. Snellman painotti suomen kielen arvoa ja korosti
sivistyksen merkitystä kansallisen tietoisuuden ja toimintavalmiuden kasvattamisessa sekä valtiollisen toiminnan edellytyksenä. Hän vei loppuun rahauudistuksen, jossa Suomi sai oman valuutan, markan.
Snellman oli 1800-luvun tärkeimpiä suomalaisia ajattelijoita ja lukeutuu yhä Suomen merkittävimpiin suurmiehiin. Snellmanin tärkein filosofinen esikuva oli Hegel, jonka näkemyksiä hän sovelsi valtiollisissa ja filosofisissa teoksissaan. Hän oli
Yliopiston filosofian professori ja kehitti hegeliläisen idealistisen filosofian pohjalta oman tieteenteoriansa, joka vaikutti Suomen yhteiskunnan kehitykseen ja myös laajalti yliopiston eri tieteenaloihin. Snellman oli suomalaisen sivistyksen
esitaistelija ja modernin kansalaisyhteiskunnan rakenteiden kehittäjä. Hän seurasi kriittisesti eurooppalaista elämäntapaa korostaen kuitenkin suomalaisuuttaan. Vuonna 2006 tuli kuluneeksi 200 vuotta J.V. Snellmanin syntymästä ja 125 vuotta hänen kuolemastaan.
Snellmanin muistomerkistä järjestettiin kilpailu vuonna 1913 ja sen voittivat yhteisellä ehdotuksella Emil Wikström ja Eliel Saarinen. Saarinen ja Wikström tekivät aikanaan paljon yhteistyötä, mm. Suomen paviljongin Pariisin maailmannäyttelyyn 1900,
Kansallismuseon porraskaiteen karhun, Hvitträskin karhun ja Rautatieaseman lyhdynkantajat. Wikström oli pronssivalutaidon edelläkävijä Suomessa. Patsastoimikunta pyysi valamisesta kolme tarjousta: tanskalaiselta valimolta, Emil Wikströmin omalta
Taito-nimiseltä valimolta sekä kotimaiselta Oy G. W. Sohlberg Ab valimolta, joka sai työn tehtäväkseen. Varat hankittiin kansalaiskeräyksellä. Wikström suunnitteli Snellmanista monumentaalisen ja arvokkaan istuvan figuurin, jonka piirteet on kuvattu realistisesti. Arkkitehti Eliel Saarinen suunnitteli Snellmanin patsaan jalustan ja ympäristön. Kipsimalli valmistui 1915, mutta verkkaisesti edennyt rahakeräys ja sota hidastivat muistomerkin valmistumista ja patsas paljastettiin vasta Snellmanin päivänä 12.5.1923.
Snellmanin patsas vaurioitui 26.-27.2.1944 aukiolle pudotetun pommin sirpaleista. Jalustassa näkyvät vauriot on jätetty tuon suurpommituksen muistomerkiksi. Veistos konservoitiin ja terassia kunnostettiin kesällä 2005. Teos on saatu lahjoituksena J.W.Snellman-patsaskomitealta, ja se kuuluu Helsingin kaupungin taidekokoelmaan, jota HAM Helsingin taidemuseo hallinnoi.