SKP:n pitkäaikainen puheenjohtaja Aarne Saarinen asui lapsuudessaan vuodesta 1920 Störsvikin kartanon mailla.

Porkkalan palautuksen jälkeen Störsvikin kartanon omistajasuku Rotermannit eivät enää palanneet asumaan vanhaan kotikartanoonsa. Tyhjilleen jäänyt kartano myytiin vuonna 1960 Asuntosäätiölle, joka maksoi meren rantaan rajoittuvasta 628 hehtaarin kartanoalueesta yhteensä 140 miljoonaa markkaa.

Asuntosäätiö kaavaili Störsvikistä peräti 50 000 asukkaan helmeä uuden suunnitellun seitsemän rannikkokaupungin nauhaan. Eduskunta sääti 1968 rakennuslakiin kunnallisen kaavoitusmonopolin, joka rajoitti maanomistajien valtaa maittensa käytöstä. Näin kunnan vastustaessa kaupunkikaavaa Asuntosäätiö joutui pienentämään Störsvik-suunnitelmien mittakaavaa.
1970-luvun alussa säätiö ryhtyi hahmottelemaan alueelle Pikku Tammisaareksi nimettyä vapaa-ajankeskusta. Merenlahti oli tarkoitus lämmittää ja sen pohjukkaan sijoittaa suuri hotellialue. Lomakaupungin pohjoisosaan suunniteltiin lisäksi teollisuusaluetta. Suunnitelmien eteneminen mutkistui, kun Imatran Voima julkisti vuonna 1973 suunnittelevansa atomivoimalaa Inkoon Kopparnäsiin.

Störsvikin rakentaminen alkoi jakaa kuntalaisten mielipiteitä entistä voimakkaammin 1970-luvun lopulla. Kunta asetti kasvuhakuisuudelle rajat 1978 valtuuston enemmistön tuella, jonka mukaan kunta ei hyväksyisi alueelle muuta kuntaa suurempaa väkiluvun kasvua. Pysyvän taajama-alueen luomista Störsvikiin vastustettiin myös siitä syystä, että kunnallistekniikan rakentamisen uskottiin vievän varoja kunnan muilta osilta.

Lähde: Störsvikin historiaa, storsvik.com Kuvan julkaisemisen yhteydessä on mainittava Asuntosäätiö, valokuvaajan ja Espoon kaupunginmuseon lisäksi.