Tutkimustehtävänä oli selvittää, miten Nato vahvisti Baltian deterrenssiä vuosina 2014-2017. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää Naton strateginen sopeutuminen Venäjän uhkan aikaansaamaan muutokseen transatlanttisessa turvallisuusympäristössä.

Tutkimusmetodi oli laadullinen sisällönanalyysi. Primääriaineistona olivat Naton viralliset julkaisut, joiden sisältöä tulkittiin länsimaisen klassisen realismin ja deterrenssiteorian näkökulmasta. Tieteellistä aineistoa tuettiin lehtiartikkeleilla ja asiantuntijahaastatteluilla.

Tutkimus osoitti, että Baltian maiden Nato-jäsenyyden mahdollisti Naton kylmän sodan päättymisen jälkeen aloittama liberaali laajentumispolitiikka. Viro, Latvia ja Liettua eivät lisänneet Naton kollektiivista puolustuskykyä, vaan niistä tuli päinvastoin taakka sille. Baltian maiden asevoimia kehitettiin etusijassa ulkomaisten operaatioiden tarpeeseen ja kansallisen puolustuksen kehittäminen laiminlyötiin. Vuonna 2014 Krimin valtaamisen jälkeen Venäjän uhka pakotti Naton käynnistämään toimenpiteitä deterrenssin vahvistamiseksi. Vastatoimilla kasvatettiin estävää ja rankaisevaa deterrenssiä, joiden uskottavuutta pyrittiin vahvistamaan viestinnällä. Ydinaseen uhka ei ollut uskottavaa, joten deterrenssin tulisi perustua konventionaalisiin asevoimiin. Vuosien 2014 ja 2016 Naton huippukokouksissa päätettiin monista deterrenssiä parantavista toimenpiteistä. Realismin kannalta merkityksellistä estävää deterrenssiä kasvatettiin lopulta vain hieman, mutta rankaiseva deterrenssi jäi Naton kannalta kiusallisesti riippumaan Yhdysvaltain globaaliin interventiokykyyn.

Naton sopeutumistarpeen perimmäinen syy on konventionaalisten joukkojen supistaminen eurooppalaisissa asevoimissa sekä sotilasliiton heterogeeninen jäsenpohja. Naton toimenpiteillä kasvatettiin rankaisevaa deterrenssiä monikansallisten trip wire -joukkojen ryhmittämisellä Baltiaan ja Puolaan. Ansalangan lauettua vain Yhdysvalloilla on uskottava kyky aloittaa nopeasti voimankäyttö. Baltian maiden puolustus ei pystyisi estämään Venäjän hyökkäystä, mutta se riittää nostamaan voimankäytön kynnystä siinä määrin, ettei Krimin kaltainen kaappaushyökkäys olisi mahdollinen. Venäjälle ei olisi Baltian valtaamisesta suoraa hyötyä, mutta onnistuessaan sellainen operaatio osoittaisi Naton turvatakuiden tehottomuuden, mikä voisi pahimmillaan johtaa koko sotilasliiton romahtamiseen.