Digitoitu dokumentti on viivoitettu lehtiö, jonka ensilehdelle on kirjoitettu musteella "Muistiinpanoja kesällä 1940. Elämä on taistelua, tuulta ja myrskyä, muistojen saarilla levätä saa". Todennäköisesti Aili Haanpään kirjoittama. Dokumentti sisältää novelleja vuosilta 1940-1941. Lehtiön alussa sivun verran tekstin hahmotelmaa.<em><br /><br /></em>Katkelmassa<em> Sodan jälkeen</em> kuvataan talvisodan taistelujen jälkeistä ikävystynyttä luppoilua, jota oli välirauhan jälkeen kestänyt yli kuukauden. Tekstissä on merkintä "(jatkuu etempänä)". Katkelmasta ei saa selvää, oliko tarkoitus liittää se romaanisuunnitelmaan, joka sai nimen Korpisotaa vai johonkin novelliin. Päiväkirjaa se ei ole, koska siinä käytetään he-muotoa. Haanpää oli palveluksessa vuoden 1940 helluntaihin asti, osan aikaa sotasairaala Tilkassa Helsingissä, lopun aikaa Kuusamossa. <br />Laajuus 1 sivua<br /><br /><em>Jälleenrakennuskesä</em> on novelli, jossa Masa on päässyt talvisodan jälkeisenä kesänä maanviljelyshommiin. Hän kyntää parihevosilla peltoa syysrukiin kylvämistä varten, kun kunnan mies Rantalainen ilmoittaa, että toinen hevonen otetaan armeijan palvelukseen. Kolmen viikon kuluttua Masa näkee taas hevosensa, jota oli pidetty liekaan sidottuna vähällä ruualla. Masa sanoo jälleenrakennuksen näköjään viipyvän, kun laukin syöttäminen työkuntoon ottaa viikkoja. Teksti on hyvin kriittinen ja sen olisi sensuurin jatkuessa ollut vaikeuksia päästä julkisuuteen, sillä jälleenrakennuksen aikana valmisteltiin jo jatkosotaa. <br /><em><br />Laajuus</em> 12 sivua<br />Kirjoituspaikka ja -aika Leskelä 20.9.1940<br />Julkaistu vuonna 2014 kokoelmassa <em>Eräs avioliitto ja muita kadonneita juttuja</em> (Into). <br /><br />Novellissa <em>Löytö</em> suomalainen hiihtopartio etenee erämaassa. Partio löytää autiotalon, josta asukkaat on sodan alettua komennettu pois. Navetasta löytyy viisi nälkään kuollutta nautaa. Kaatuneiden ruumisröykkiöt eivät ole kaameinta, mitä miehet ovat nähneet, vaan tämä kauhujen talon näkymä. Välirauhan aikana vasemmistolaisen <em>Kiilan albumissa</em> julkaistu teksti on täynnä katkeraa ja groteskia ironiaa sodan hulluutta vastaan. <br /><br />Laajuus 10 sivua<br />Kirjoituspaikka ja -aika Leskelä 25.4.1940<br />Julkaistu ensimmäisen kerran <em>Kiilan albumissa</em> (1940). Sisältyy teokseen <em>Kootut teokset 8</em> (Otava 1989).<br /><br />Kertomuksessa<em> Katkennut rukous</em> Amerikasta palannut Parkki-ukko pitää pyhäkoulua. Pikku-Topi pelkää kultahampaista ja kaljupäistä äijää. Loppurukouksen aikana isommat pojat virnuilevat ukon sinisuonista kaljua, jolloin Parkki kiroaa ja ajaa kaikki ulos. Haanpää soveltaa lyhyeen juttuun runsaasti raamatullista käsitteistöä. Nimimotiivin mukainen käänne toimii kiroilun ja uskon koomisen ristiriidan kautta. Ajan tavan mukaan Haanpääkin on lyhentänyt kirosanan muotoon: -Kele! Novellin päähenkilö lienee sama Parkki, jonka nuoruuden lakkokokemuksista lännen kaivoksilla Haanpää kertoo novellissa <em>Yhä lännemmäksi</em> (<em>Atomintutkija ja muita juttuja, </em>Otava 1950). <br /><br />Laajuus 8 sivua<br />Kirjoituspaikka ja -aika Leskelä 30.10.1940<br />Ilmestynyt teoksessa <em>Kootut teokset 8</em> (Otava 1989).<br /><br /><em>Kivet</em> novellissa Vasakka-Leko nauraa Joron malminetsintäpuuhille, kunnes Joron lähettämä näyte tuo kiviherrasmiehen paikalle. Tämä ja Joro löytävät myöhemmin kunnon malmisuonen. Leko jatkaa pilkkaansa, kunnes vuorityö alkaa ja paikalle nousee kaivos. Nyt hän väittää itse tehneensä löydön. <br /><br />Laajuus 16 sivua<br />Kirjoituspaikka ja aika Leskelä 30.12.1940<br />Ilmestynyt ensimmäisen kerran teoksessa <em>Heta Rahko korkeassa iässä</em> (Otava 1947), sisältyy teokseen <em>Kootut teokset 7</em> (Otava 1989).<br /><br />Neljässä jaksossa kirjoitettu teksti <em>Kivet</em> katkeaa kesken. Alun perin kyseessä oli suunnitelma elokuvakäsikirjoituksesta, josta Haanpää oli alustavasti sopinut tammikuussa 1939 ryypätessään Nyrki Tapiovaaran kanssa Helsingissä. Nyrki Tapiovaara kuitenkin katosi talvisodassa, minkä jälkeen Haanpää alkoi kirjoittaa laajaa novellia. Haanpää oli tajunnut, ettei hän osaa kirjoittaa elokuvakäsikirjoitusta. Hahmotelmaa on alussa kaksi sivua otsikolla: "Kivet (Suunnitelma jonkinlaiseen filmaattiseen seikkailukertomukseen eli "etsijän tarinaan)". Nuori työmies Lauri Väri pestautuu taloon rengiksi ja yrittää heilastella kauniin talontyttären kanssa. Tyttö kuitenkin löytää rikkaamman kosijan. Kosmoskynätekstiä on pitkin matkaa korjattu punakynällä. Lehtiön loppuun on lisätty nurinpäin viisi riviä, jossa puhutaan kaappikellosta ja ajan kulumisesta. <br /><br />Laajuus 39 sivua<br />Kirjoituspaikka ja -aika Leskelä 6.-26.1.1941<br />Julkaistu teoksessa<em> Kootut teokset 6</em> (Otava 1989).