​EU:n lainsäädännön mukaan kansallisten makrovakausvalvontaviranomaisten päätösten muuttuvan lisäpääomavaatimuksen asettamisesta pankkien riskinsietokyvyn parantamiseksi liiallisesta luotonannosta syntyvän järjestelmäriskin hillitsemiseksi tulisi perustua ns. ohjattuun harkintaan. Tämä tarkoittaa, että päätösten tulisi perustua rahoituskriisejä ennakoivien indikaattoreiden antamiin signaaleihin, mutta harkiten, koska indikaattoreiden signaaleihin liittyy aina epävarmuutta. Euroopan järjestelmäriskikomitean suosituksen mukaan viranomaisten tulisi käyttää ensisijaisena perusteena luottokannan ja bruttokansantuotteen välisen suhteen poikkeamaa pitkäaikaisesta trendistään (luotot/BKT- trendipoikkeama), mutta tämän lisäksi päätöksenteossa tulisi käyttää indikaattoreita, jotka kuvaavat kansantalouden ulkoista tasapainoa, yksityisen sektorin luotonannon kehitystä ja velanhoitorasitetta, asuntojen tai kiinteistöjen hintakehitystä, riskien hinnoittelua ja luottolaitosten toimintaan liittyviä riskejä. Tässä empiirisessä tutkimuksessa tarkastellaan laajaa joukkoa indikaattoreita käyttäen EU-maiden aineistoa ja annetaan suositus sopiviksi indikaattoreiksi kuhunkin edellä mainittuun lisäindikaattoreiden kategoriaan.