Tässä työssä tarkastellaan uuskeynesiläisen makromallin avulla talouskasvun volatiliteetin mahdollista ja toteutunutta siirtymistä lyhyen aikavälin kasvujaksoilta pitkän aikavälin kasvujaksoille 1980-luvun alun jälkeen eli aikana, joka tunnetaan yleisesti nimellä ”suuri vakaantuminen”. Mallin mukaan inflaationvastaisuuden voimistuminen tai heikentynyt sitoutuminen kokonaistuotannon vakauttamiseen selittää volatiliteetin siirtymistä. Ottaen huomioon, että työn empiiristen ja teoreettisten tulosten mukaan ”suuri vakaantuminen” on ehkä enimmäkseen ollut siinä mielessä illuusiota, että talouskasvu vakaantui lyhyen aikavälin kasvujaksoilla. Rahapolitiikan ohjaussäännön parametrit eivät nimittäin ole olennaisesti muuttuneet tarkastelujaksolla, eikä aika-taajuusalueen empiirisillä menetelmillä identifioitu pitkiin kasvujaksoihin liittyvä volatiliteetti ole näin ollen myöskään muuttunut. Itse asiassa kyseisiin pitkiin kasvujaksoihin liittyvä vaihtelu on sekä suhteellisesti että absoluuttisesti voimistunut.