Artikkelissa tutkitaan Venäjän fiskaalifederalismin kehitystä 1990-luvulta nykypäivään.Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisenä aikana entisten neuvostotasavaltojen itsenäisyyspyrkimykset olivat yleisiä ja tämä heijastui myös fiskaalifederalistisiin suhteisiin. Koko 1990-luku pyrittiin erilaisten virallisten ja epävirallisten sopimusten avulla vallan ja vastuiden määrittämiseen keskuksen ja alueiden välillä, mikä teki fiskaalisfederalistisen järjestelmän sekavaksi.Aluepolitiikka ei kuulunut hallituksen prioriteetteihin muuten kuin maan yhtenäisyyden osalta.Vuosikymmenen puolivälistä alkaen alueiden fiskaalista itsenäisyyttä lisättiin ja aluetukia pyrittiin kanavoimaan enemmän virallisten kanavien, lähinnä Aluetukirahaston, kautta.Edelleenkin Venäjän fiskaalifederalistiset suhteet kaipaavat kuitenkin selkeyttä, läpinäkyvyyttä, ennustettavuutta, tasapuolisuutta ja kovia budjettirajoitteita.Vuosikymmenen lopun kehittämissuunnitelmat vaikuttavat tässä suhteessa lupaavilta. Asiasanat: Venäjä, fiskaalifederalismi, verotus, Kiina