Huolimatta maksamisen keskeisestä roolista kaikessa taloudellisessa toiminnassa, sen kustannuksista tiedetään yllättävän vähän. Tämä on ensimmäinen Suomessa raportoitu selvitys, jossa arvioidaan laajasti vähittäismaksamisesta eri toimijoille ja koko yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. Selvityksessä tarkastellaan Suomessa yleisimmin käytettyjen maksutapojen eli maksukorttien, tilisiirtojen ja käteisen kustannuksia. Tulokset perustuvat pääasiassa kotimaisilta pankeilta ja kauppiailta kerättyihin tietoihin koskien vuotta 2018. Käytetyt kyselypohjat ja laskentatavat pohjautuvat eurojärjestelmän yhteistyöryhmissä sovittuihin menetelmiin.

Tulosten perusteella vähittäismaksamisen kustannukset koko yhteiskunnan tasolla olivat arviolta 646 miljoonaa euroa vuonna 2018, mikä oli noin 0,3 % suhteessa Suomen bruttokansantuotteeseen. Korttimaksujen osuus tästä oli 39 %, tilisiirtojen 38 % ja käteisen 23 %. Maksujen lukumäärää kohden korttimaksaminen oli maksutavoista edullisin: vuonna 2018 yksittäinen korttimaksu maksoi yhteiskunnalle arviolta 15 senttiä, käteismaksu 22 senttiä ja tilisiirto 25 senttiä. Vaikka yksittäisiin maksutapahtumiin liittyvät kustannukset ovat suhteellisen pieniä, suuret maksuvolyymit tekevät niistä kansantaloudellisesti merkittävän kustannuserän.

Suurin osa maksamisen yhteiskunnallisista kustannuksista muodostui pankkien maksupalveluiden tuotantokustannuksista. Pankkien ilmoittamien tietojen perusteella käteiseen liittyvät kustannukset lähes puolittuivat vuosien 2009 ja 2018 välillä käteisen käytön vähenemisen ja käteispalvelujen harventamisen myötä. Vaikka käteisen käyttö maksuvälineenä on vähentynyt merkittävästi vuosien saatossa, yksittäisen käteisnoston keskimääräinen kustannus pankeille pysyi lähes ennallaan. Vuonna 2018 käteinen oli kuitenkin ainoa pankeille edelleen tappiota tuottava maksupalvelu, mutta käteisestä aiheutuneet tappiotkin yli puolittuivat kymmenen vuoden aikana.

Maksamisen digitalisoitumisella on ollut merkittävä vaikutus pankkien kustannuksiin. Pankit ovat pystyneet automatisoimaan maksujen käsittelyä sekä hyödyntämään sähköiseen maksamiseen liittyviä mittakaavaetuja, minkä myötä yksittäisten korttimaksujen ja tilisiirtojen keskimääräiset kustannukset pankeille ovat pienentyneet huomattavasti. Tämän johdosta pankkien vähittäismaksamisen kustannukset ovat kokonaisuudessaan supistuneet maksutapahtumien määrän kasvusta huolimatta. Samaan aikaan pankkien maksupalveluista saamat tuotot ovat kasvaneet. Vuonna 2018 luottokorttimaksut olivat kaikista tuottoisimpia pankeille.

Kauppiaille eri maksutapojen hyväksymiseen liittyvät kokonaiskustannukset olivat arviolta 194 miljoonaa euroa vuonna 2018, mikä oli noin 0,5 % suhteessa koko vähittäiskaupan liikevaihtoon. Tästä suurin osa aiheutui korttimaksuista, mutta niiden vastaanottaminen oli kauppiaille yksikkökustannuksiltaan käteismaksuja edullisempaa. Kaupan osapuolet ovat kuitenkin tuoneet esille huolen korttimaksamiseen liittyvien hintojen noususta, minkä vuoksi niitä selvitettiin vielä erikseen suurimmilta kaupparyhmiltä vuosien 2019 ja 2020 osalta. Tulosten perusteella digitalisaation edut eivät näyttäisi hyödyttäneen vähittäiskauppaa viime vuosina kuten pankkeja, ja siten kauppiaiden huolet vaikuttaisivat perustelluilta.

Vähittäismaksamisen kustannustehokkuus on tärkeää, sillä kasvavat kustannukset heijastuvat lopulta myös kuluttajiin. Tulosten vertailu muissa maissa tehtyihin vastaaviin selvityksiin viittaa siihen, että Suomi on maksamisessa Euroopan kustannustehokkaimpien maiden joukossa. Suoria johtopäätöksiä eri maiden välisestä kustannustehokkuudesta ei voida kuitenkaan tehdä, sillä selvitysten tulokset vaihtelevat muun muassa digitalisaation asteesta, vähittäismaksumarkkinoista sekä analyysin laajuudesta riippuen. Eurooppalaisen vähittäismaksamisen ja sen kilpailukyvyn kehittäminen on nostettu EU-tasolla yhdeksi kärkihankkeeksi tulevina vuosina.