Rahapolitiikan sääntöjä on käsitelty paljon viimeaikaisessa akateemisessa kirjallisuudessa.Politiikan sään-nöllä tarkoitetaan usein kuvausta siitä, miten politiikan instrumenttia käyttäen reagoidaan erilaisiin talouden tilan muutoksiin.Yleensä tällainen sääntö esitetään joko hyvin yksinkertaisessa muodossa siten, että politii-kan instrumentti on kytketty pieneen ryhmään taloudellisia muuttujia tai indikaattoreita, tai sitten sääntö johdetaan optimointisäännöstä, joka on muodostettu politiikan tavoitteiden ja talouden toimintamekanismin perusteella. Tässä artikkelissa käsitellään muutamia rahapolitiikan sääntöihin liittyviä seikkoja.Artikkelissa esitetään, että yksinkertaiset säännöt, joissa rahapolitiikan instrumentin muutokset on kytketty suoraan rajallisen indi-kaattorijoukon muutoksiin, ovat liian jäykkiä ja tehottomia.Johonkin tiettyyn talouden malliin perustuvissa optimointisäännöissä ei taas voida ottaa riittävästi huomioon sitä, ettei keskuspankilla ole täydellistä tietoa talouden tilasta ja "todellisesta" talouden mallista. Käytännössä keskuspankkien onkin hyväksyttävä se tosiasia, että taloudesta saatava tieto on epätäydellistä. Tästä syystä sitoutuminen sellaiseen rahapolitiikan strategiaan, jossa tavoite ja sen saavuttamiseksi käytettä-vät välineet ilmaistaan avoimesti, on oikea tapa ottaa huomioon kaikki olennainen informaatio ja myös malleihin liittyvä epävarmuus sekä talouden rakenteelliset muutokset.Rahapolitiikan strategia antaa syste-maattiset välineet analysoida informaatiota ja tehdä päätöksiä, mutta ei mekaanisesti ennakoi yksittäisiä poliittisia päätöksiä.