Epävarmuus kuuluu arkitodellisuuteen ja on olennainen osa kaikkien taloudentoimijoiden päätöksentekoa.Tämä koskee myös keskuspankkeja, jotka joutuvat tekemään rahapoliittisia päätöksiä tilanteissa, joihin liittyy huomattava määrä epävarmuutta tämänhetkisestä ja tulevasta talouskehityksestä ja talouden toiminnasta.Epävarmuuden merkitys on tunnustettu rahapolitiikan suunnittelussa ja toteutuksessa jo kauan Viime vuosien akateeminen tutkimus on pyrkinyt tuomaan lisävalaistusta siihen, miten epävarmuus vaikuttaa rahapoliittiseen päätöksentekoon Tässä artikkelissa luodaan yleiskatsaus alan kirjallisuudessa esitettyihin käsitteisiin ja niiden merkitykseen rahapolitiikan kannalta. Epävarmuutta ja sen vaikutuksia tarkastellaan kolmesta eri näkökulmasta.Ensiksikin epävarmuus liittyy epätäydelliseen tietoon talouden tilasta eli talouden tämänhetkisestä tilanteesta ja kehityksestä.Tämä kysymys on puolestaan yhteydessä talouskehitystä koskevan tiedon saatavuuteen ja laatuun.Toiseksi epävarmuus liittyy talouden rakenteeseen eli taloudentoimijoiden käyttäytymistä kuvaaviin suhteisiin, jotka muokkaavat rahapolitiikan välittymismekanismia.Kolmanneksi epävarmuus johtuu keskuspankkien ja yksityisten taloudentoimijoiden strategisista vuorovaikutussuhteista, jotka vaikuttavat markkinoiden odotuksiin ja taloudentoimijoiden käyttäytymiseen. Näiden kolmen epävarmuustekijän katsotaan puoltavan sellaisten rahapolitiikan strategioiden käyttöä, joilla on seuraavat kolme perusominaisuutta.Ensimmäinen on keskipitkän aikavälin viritys. Tällöin tavoitteena on välttää talouskehityksen hienosäätöä lyhyellä aikavälillä.Toinen perusominaisuus on tiedon monipuolinen analysointi, joka soveltuu erilaisiin näkemyksiin (tai paradigrnoihin) talouden toiminnasta.Kolmas perusominaisuus on hintavakauden ensisijaisen tavoitteen selkeä korostaminen, joka luo uskottavan pohjan odotuksille.Vakauteen tähtäävä EKP:n rahapolitiikan strategia on esimerkki strategiasta, jossa nämä ominaisuudet yhdistyvät ja jonka avulla puolestaan katsotaan olevan mahdollista reagoida niihin kolmeen keskeiseen epävarmuuden lähteeseen, joita tässä artikkelissa käsitellään.Artikkeli täydentää marraskuun 2000 Kuukausikatsauksen artikkelia "EKP:n rahapolitiikan-strategian kaksi pilaria".