Vantaanjoen vesistöalueelle ovat tyypillisiä suuret virtaamavaihtelut, koska vesistöalue on pieni ja virtaamia tasaavia järviä on vähän. Tulvia sattuu paitsi keväällä lumien sulaessa, myös muina vuodenaikoina rankkasateiden vaikutuksesta. Rakennettujen alueiden tehokas sädevesiviemäröinti kasvattaa tulvahuippuja entisestään. Vesistöalue sijaitsee Suomenlahden rannikolla pääkaupunkiseudun tuntumassa. Kasvava väestömäärä lisää osaltaan paineita rakentaa lähelle joen luontaisia tulva-alueita.

Tämän työn tavoitteena on ollut laatia erityisesti viranomaiskäyttöön tarkoitettu suunnitelma tulvavahinkojen pienentämiseksi Vantaanjoen vesistöalueella. Työssä on tarkasteltu Vantaanjoen vesistöalueen hydrologiaa, tulvien esiintymistä ja valuma-alueen merkittävimpiä tulvavahinkokohteita. Vahinkokohteiden kartoitus toteutettiin arvioimalla mahdollisia tulvavedenkorkeuksia vesistön eri osissa ja selvittämällä sen jälkeen vahinkokohteet kartta-aineistojen ja maastotutkimusten avulla. Vahinkokartoituksen tulosten perusteella voidaan vesistöalueen kokonaisvahinkopotentiaalia pienentää oleellisesti jo muutamien suurimpien vahinkokohteiden tulvasuojelulla.

Työssä on esitetty tulvantorjunnan kannalta keskeisten viranomaisten ja muiden toimijoiden tehtävät ja vastuut sekä käytettävissä olevat tulvantorjuntamenetelmät. Lisäksi on tarkasteltu tulvantorjunnan kehittämismahdollisuuksia. Tarkoitus oli selvittää, mitä vaihtoehtoja tulisi ottaa mahdollisen tarkemman suunnittelun kohteiksi.

Mahdollisuudet vaikuttaa tulvavedenkorkeuksiin, ovat Vantaanjoen vesistöalueella melko vähäiset, koska vesistöalueen säännöstellyt järvet ovat liian pieniä suurimpien tulvavirtaamien merkittävään leikkaamiseen. Tilanne on siis varsin erilainen kuin isoilla reittivesistöillä, joilla koko tulvantorjunta saattaa perustua järvisäännöstelyjen käyttöön. Tulvavedenkorkeuksien alentamista perkaamalla tai tilapäisillä varastoaltailla taas rajoittavat ympäristönsuojelulliset näkökohdat ja tehokas maankäyttö. Yksittäisten rakennusten tai rakennusryhmien pysyvä tai tilapäinen suojaaminen onkin usein edullisin vaihtoehto.

Koska vesistön operatiivisella käytöllä on tulvantorjunnassa suhteellisen vähäinen rooli, korostuu viranomaisyhteistyön ja aktiivisen tiedottamisen merkitys. Tulvavahinkojen ehkäisemiseksi myös kiinteistönomistajien omatoimista varautumista tulee edistää.