Vuoden 2003 alussa voimaan tullut työturvallisuuslaki korostaa työpaikan oma-aloitteista turvallisuustoimintaa ja työolojen jatkuvaa parantamista. Lain mukaan työnantajan on arvioitava työntekijän terveyteen ja turvallisuuteen kohdistuvat vaarat ja varmistettava, että mahdolliset vaaratekijät ovat riittävästi hallinnassa. Vaaranarvioinnille ei ole määritetty tiettyä mallia vaan arvioinnin sisältö ja laajuus voivat vaihdella työpaikan koon, toimialan ja toiminnan laajuuden mukaan.

Diplomityö on osa projektia, jonka tavoitteena on kehittää riskinarviointimenetelmä Teknillisen Korkeakoulun käyttöön. Työssä testattiin riskinarviointimenetelmää neljässä erityyppisessä TKK:n yksikössä. Testauksen tavoitteena oli selvittää, mitä muutoksia menetelmään on tehtävä, jotta se täyttää sille asetetut tavoitteet. Lisäksi tavoitteena oli arvioida menetelmän soveltuvuutta työturvallisuuslain edellyttämään vaarojen arviointiin sekä menetelmän kehitysprosessia kokonaisuutena.

Diplomityön teoriaosuudessa tarkastellaan riskikäsitettä ja lainsäädäntökenttää riskien arvioinnin taustalla. Riskien hallintaa ja tapaturmien aiheuttamia kustannuksia tarkastellaan myös yleisesti organisaatioiden näkökulmasta. Työssä kuvataan erilaisia riskinarviointimenetelmiä sekä arviointiprosesseja. Työn empiirisessä osuudessa kuvataan kehitettävän menetelmän testaus- ja kehitysprosessi TKK:n laboratorioissa. Lopuksi arvioidaan riskinarviointimenetelmän kehittämisprosessia sekä menetelmän soveltuvuutta ja merkitystä työn riskien arvioinnissa.

Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että kehitetty menetelmä, 3T Riskinarviointi, soveltuu hyvin käytettäväksi työturvallisuuslain edellyttämään työn ja työympäristön vaarojen arviointiin. Se täyttää lain vaatimukset vaarojen tunnistamisesta, niiden poistamisesta, terveydellisen merkityksen arvioimisesta ja riittävien hallintakeinojen varmistamisesta. Erityisesti menetelmä korostaa vaarojen ennaltaehkäisyä sekä toiminta- ja turvallisuuskulttuurin merkitystä organisaatiossa.