Vuonna 2000 voimaan tullut EY:n vesipolitiikan puitedirektiivi edellyttää jäsenvaltioilta entistä kattavampaa vesien tilan arviointia, sekä aktiivisia toimenpiteitä vesien tilan parantamiseksi. Vesien tilaa tullaan tarkastelemaan entistä kokonaisvaltaisemmin. Hyvän kemiallinen tilan lisäksi tulee myös uoman morfologian, hydrologian ja biologisen tilan vastata mahdollisimman hyvin alkuperäisiä luonnontilaisia olosuhteita. Direktiivin toimeenpanon voidaankin odottaa lisäävän kunnostustarvetta vesistöissämme.

Tässä työssä on tutkittu kunnostussuunnittelun toimintamalleja, jotka tukevat direktiivin asettamien tavoitteiden saavuttamista. Tutkituissa malleissa otetaan selkeästi huomioon vesistön luontaiset ominaispiirteet ja niitä pyritään palauttamaan. Toimintamallit pyrkivät kuitenkin sovittamaan lopulliset kunnostustoimet muiden, ihmisen kannalta tärkeiden toimintojen kanssa siten, että kunnostussuunnitelmista tulee toteuttamiskelpoisia.

Kunnostussuunnittelun toimintamallien lisäksi työn kirjallisuustutkimus käsittää keskeisiä teorioita jokisysteemin toiminnasta ja muotoutumisesta. Jokisysteemin ominaispiirteitä on tukittu osakokonaisuuksina hydrologia, morfologia, vedenlaatu ja biologia. Niissä esiintyvä vaihtelu antaa kullekin jokiosuudelle tyypilliset piirteet. Tyyppikohtaiset piirteet tulisikin ottaa huomioon kunnostuksen suunnittelussa ja tavoitteiden asettelussa.

Työssä esitettyjä kunnostussuunnittelumalleja ja teorioita on sovellettu Nuuksion Myllypuron kunnostuksen suunnittelussa. Kunnostuksella pyrittiin palauttamaan suureksi perattu suora uoma mahdollisimman lähelle alkuperäistä luonnontilaa. Eritystä huomiota kiinnitettiin uoman muotoutumiseen ja tulvimisen palauttamiseen. Kunnostuksen esikuvana toimi luonnontilaisena säilynyt osuus samasta vesistöstä. Haittojen ehkäisemiseksi kunnostuksen vaikutukset mallinnettiin ja kunnostusratkaisut sovitettiin mahdollisimman hyvin olemassa olevien rajoitteiden ja kunnostukselle asetettujen päämäärien kesken.

Toimintamalli, joka perustuu alkuperäisen luonnontilan selvittämiseen, antoi hyvän pohjan kunnostussuunnittelulle. Myös kunnostusta rajoittavien tekijöiden selkeä erottelu koettiin hyväksi. Perustellut ratkaisut ja tavoitteet ovatkin oleellinen osa kunnostusten arviointia ja omiaan parantamaan kunnostusmenetelmien kehittämistä tulevia hankkeita varten.