Rakennussuunnittelussa ja sen johtamisessa on lukuisia yleisesti tunnettuja ongelmia, joista monet johtuvat suunnitteluprosessien puutteellisesta organisoinnista. Useita keinoja on kokeiltu, mutta tehokkaita ratkaisuja ei ole näköpiirissä. Keskeisenä pulmana voisi olla vallitseva käsitys teknisen ja sosiaalisen näkökannan yhteensopimattomuudesta; tällöin tekninen viittaa kausaalisuuteen ja sosiaalinen tulkintaan. Yksi tapa lähestyä tätä kysymystä on palata ensimmäisiin periaatteisiin. Aristoteles oli ensimmäinen, joka esitti näkemyksen tuotannosta. Hänen teoriansa perustui kahteen lähestymistapaan: analyysin menetelmä ja retoriikka. Aristoteleen duaalisen suunnittelun teorian löytäminen johti hypoteesiin, jonka mukaan uusi yhdennetty suunnittelun käsite saattaisi tuottaa yleisen ratkaisun. Tutkimuksen päätavoitteeksi otettiin seuraava: kokonaisvaltaisen filosofisen ja käsitteellisen kehikon ja teknisiä sekä sosiaalisia ilmiöitä yhdistävän suunnittelumallin kehittäminen, ja tästä johtuvan teorian käyttäminen nykyistä parempien suunnittelu- ja suunnittelujohtamistapojen kehittämiseen. Tutkimustavoitteen operationalisointia ja tutkimusmetodologian valitsemista varten esitettiin neljä pääasiallista tutkimuskysymystä: (1) Mitkä ovat suunnittelun viitekehykselle oleelliset filosofiset ideat? (2) Mitkä ovat antiikin suunnitteluteorioiden (analyysin menetelmä ja retoriikka) perusluonteiset käsitteet antiikin Kreikan ja nykyajan näkökulmasta? (3) Minkälainen uusi suunnittelumalli voidaan luoda näiden kahden lähestymistavan pohjalta? (4) Kuinka tämä uusi malli hyödyttää suunnittelun ja suunnittelujohtamisen käytäntöä? Tutkimuskysymyksiin vastaamiseksi omaksuttiin suunnittelututkimuksen metodologia. Vastaukset asetettuihin kysymyksiin luotiin argumenttien, löydöksien ja konstruktioiden kautta: (1) Pragmatismin perustellaan olevan positivismia ja konstruktivismia sopivampi filosofinen viitekehys suunnittelulle. (2) Kaksi antiikin lähestymistapaa, analyysin menetelmä ja retoriikka, auttavat selkeyttämään perusluonteisia suunnittelukäsitteitä. Suunnitteluongelmien ja -ratkaisujen sisältäessä vaihtelevassa määrin kausaliteettia ja tulkintaa, nämä lähestymistavat täytyy yhdentää kattavamman suunnittelun käsitteellistämisen aikaansaamiseksi. (3) Uusi kokonaisvaltainen suunnittelumalli luotiin valaisemaan suunnittelun perusluonteisten käsitteiden välisiä suhteita. Uusi malli kuvaa suunnitteluprosessin rakennetta. (4) Kolme tapaustutkimusinterventiota suoritettiin mallin arvioimiseksi sekä sen käytön tukemiseksi. Mallin alustava toimeenpano käytännön toteutuksien muodossa sai aikaan huomattavia määrällisiä ja laadullisia parannuksia. Kaiken kaikkiaan saa suunnittelututkimuksen ala tämän tutkimuksen myötä kolme tiedonlisää: uuden suunnitteluprosessimallin formalisointi; suunnittelun oppiaineen aatehistorian valaiseminen; sekä suunnitteluun ja sen johtamiseen liittyvien ydintermien, käsitteiden ja näiden välisten suhteiden selkeyttäminen.