Tutkimuksessa tarkastellaan nuortenromaanin kannen kuvituksen toteutusprosessia. Korkeakoulutasoista kuvituksen tutkimusta tehdään Suomessa verrattain vähän. Osittain tästä syystä tutkimusaihetta lähestytään käytäntölähtöisesti fenomenologis-hermeneuttisella tutkimusotteella. Tutkimusongelma on romaanissa esiintyvän leikin visuaalinen esittäminen kirjan kannessa. Tutkimuksen käsittelyssä korostuu kuvituksen toteuttavan kuvittajan nakökulma. Työssä yhdistetään leikin teoriaa, hermeneutiikkaa ja kuvakerrontaa ’patafysiikkaa hyödyntäen.

Analysissä käydään läpi nuortenromaanin julkaisuun tähtäävän työskentelyn prosessia kuvittajan, kirjailijan ja kustannustoimittajan välillä. Tutkimus eteni noudattaen hermeneutiikan ideaa, jossa tulkinta ja ymmärrys muotoutuvat monella tasolla. Aineisto koostuu kirjan käsikirjoituksesta, kuvaluonnoksista sekä työskentelyn osana käydyistä sähköpostikeskustelusta.

Tutkimuksen tuloksena syntyi kuvaus kannen kuvitukseen liittyvistä pohdinnoista, jotka useimmiten jäävät kuvittajan jakamattomaksi tiedoksi. Työssä tarkastellaan leikkiä niin kuin se ilmenee romaanissa, osana kansikuvaa sekä kuvittajan työtä leikin ilmentymänä. Prosessin tuloksena syntynyt kansikuva pitää sisällään leikin ehdotuksen, joka ilmenee tilannekuvassa ja asettelussa sekä hienovaraisilla kuvitusteknisillä keinoilla. Parhaimmillaan kuvan tekeminen on ollut itsessään leikkiä eli tutkivaa, kokeilevaa ja yllätyksellisyydessään palkitsevaa.

Tutkimuksen keskeinen anti on ‘patafysiikan soveltamispotentiaalin tunnistaminen kuvitusta käsittelevässä taiteellisessa tutkimuksessa. Tutkimus tarjoaa konkreettisen ja dokumentoidun esimerkin patafyysiikan soveltamisesta.