Verkkosisällön saavutettavuusohjeet (WCAG) ovat tärkeässä roolissa, että verkosta tulisi saavutettavampi vammaisille henkilöille. Niitä käytetään lähinnä tietolähteenä verkkosivujen kehittämisessä, mutta ne ovat pohjana myös standardeissa ja lainsäädännössä verkkosisällön saavutettavuuden mittareina ja kriteereinä saavutettavalle sisällölle. Ohjeistusta on kritisoitu niiden heikosta kattavuudesta, kun verrataan niiden kykyä ratkaista saavutettavuusongelmia, joita vammaiset henkilöt verkossa kohtaavat, etenkin henkilöillä, joilla on kognitiivisia toimintarajoitteita. Saavutettavuusohjeista on vastikään julkaistu uusi versio, WCAG 2.1, jonka tavoitteena on parantaa ohjeistuksen kattavuutta, mutta sitä ei ole juurikaan vielä tutkittu.

Tässä tutkimuksessa arvioidaan WCAG-ohjeistuksen kattavuutta arvioimalla sivustojen saavutettavuutta käyttäjätestauksin, ja vertaamalla tuloksia WCAG-ohjeisiin, kiinnittäen huomiota siihen, ratkeaisivatko saavutettavuusongelmat noudattamalla ohjeita. Tutkimuksessa arvioitiin kolmen verkkosivuston saavutettavuutta kuuden käyttäjän toimesta, jotka edustivat kolmea eri vammaryhmää. Sivustot arvioitiin käyttäen WCAG 2.0 ja WCAG 2.1 -ohjeistuksia.

Tulosten perusteella yksikään sivusto ei läpäissyt WCAG-arviointia. Käyttäjätestauksessa löydettiin 40 saavutettavuusongelmaa, joista 32,5\% korjaantuisi, mikäli noudatettaisiin saavutettavuusohjeita. Suurin osa ongelmista, joita WCAG ei olisi ratkaissut, liittyivät sisällön ja käyttöliittymän ymmärrettävyyteen. Sokeat käyttäjät kohtasivat eniten ongelmia, ja noin puolet näistä korjaantuisi WCAG:n noudattamisella. Henkilöiden, joilla oli kognitiivisia rajoitteita, ongelmista korjaantuisi vain 13\%. Kaikkein kriittisimmät ongelmat korjaantuisivat WCAG:n noudattamisella, mutta tutkimuksessa löytyi suuri määrä vakavia ongelmia, joita WCAG ei kata. Tämä osoittaa, että WCAG:n noudattaminen ei riitä ainoaksi tavaksi varmistaa yhdenvertaisia mahdollisuuksia käyttää verkkoa.