Ryhmärakentaminen on Suomessa tuore, vähitellen yleistymässä oleva rakentamismuoto, jossa joukko ihmisiä rakennuttaa itselleen oman talon. Ryhmärakentamisessa asukkailla on suuremmat mahdollisuudet vaikuttaa oman asuntonsa suunnitteluun ja omaan asumisyhteisöönsä kuin kaupallisen rakennuttajan tuottamissa asunnoissa.

Tässä kandidaatintyössä tutkitaan, miten ryhmärakentaminen luo monipuolisuutta ja minkälaisia hyötyjä siitä on kaupungille. Työssä käsitellään asukaslähtöistä ryhmärakentamista ja sen mahdollisuuksia tarkastellaan asukkaan näkökulmasta. Helsingin ryhmärakentamista verrataan myös Saksaan, jossa ryhmärakentaminen on yleinen ja merkittävä asuntojen tuottamismuoto. Tässä tutkielmassa monipuolisuutta tutkitaan käyttämällä kolmea, mittakaavaltaan erilaista lähestymistapaa. Ryhmärakentamista tutkitaan kolmen, kymmenen vuoden aikana Helsinkiin valmistuneen esimerkkikohteen avulla.

Arabianrannan senioritalo Loppukiriä, Jätkäsaaren yhteisöllistä Malta-taloa ja kytketyistä pientaloista muodostuvaa Violanpuistoa tarkastellaan asuntojen, koko talon sekä naapuruston näkökulmasta. Asuntotasolla monipuolisuus syntyy erityisesti asukkaan mahdollisuudesta myötäsuunnitteluun, eli yhteistyöhön arkkitehdin kanssa. Erilaisuutta syntyy myös asukkaiden eroavista rakennusmotiiveista. Projektissa alusta asti vaikuttaminen ja yhteisöllisyyden tavoittelu mahdollistavat myös suuria, standardeista poikkeavia muutoksia rakennuksen yhteistiloihin.

Suomessa ryhmärakentamista on tehty niin vähän, että Saksassa tunnustettujen hyötyjen kaltaisia vaikutuksia yhteiskuntaan ja kaupunkiin on mahdotonta arvioida. Saksan esimerkki kuitenkin osoittaa, että kasvattamalla kiinnostusta vaihtoehtoisia asumismuotoja kohtaan, voidaan standardisoitua asuntotuotantoa haastaa myös Suomessa.