Pojat on dokumentaarinen projekti kuudesta 20-30-vuotiaasta nuoresta miehestä, jotka eivät tiedä, mitä elämällään tehdä. Tutustuin poikiin 2013-2014 välisenä aikana ja olen seurannut heidän elämäänsä siitä lähtien. Viimeiset valokuvat kuvasin syksyllä 2015. Toimeettomat nuoret miehet ovat toistuva teema mediassa. Ne näyttäytyvät lehtien sivuilla epämääräisinä huppupäinä. Halusin projektissani päästä mahdollisimman lähellä tätä ilmiötä nähdäkseni, mitä huppujen takaa löytyy. Käytin paljon aikaa siihen, että sain kuvattavieni luottamuksen. Halusin testata, miten lähelle pystyn pääsemään kuvan kohdetta ja mitä se läheisyys valokuvassa minulle tarkoittaa. Kuvani ovat hiljaisia hetkiä. Niissä ei näy juuri konkretiaa, vaan ne ovat enemminkin tunnelmia ja kokemuksia. Tunnelmat vaihtelevat ironiasta ankeuteen ja vapaudesta voimaan.

Kuvaustapani on havainnoiva ja kuvani pohjautuvat autenttisiin hetkiin, mutta samalla olen tehnyt hyvin subjektiivisia valintoja kuvia editoidessani. Kuvani näyttävät yhden näkökulman siihen, miltä tuntuu elää hyvinvointiyhteiskunnan laidalla. Opinnäytetyöni taiteellinen osio on Pojista kertova näyttely, joka oli 14.1.-27.3.2016 esillä Valokuvataiteen Museon Projektitilassa.

Opinnäytetyöni kirjallisessa osiossa pohdin pitkän dokumentaarisen projektin tekemistä suhteessa tämän päivän kuvajournalistin työhön. Avaan sitä, minkälainen prosessi dokumentaarinen projekti on tekijän kannalta ja mitä eri työvaiheita siihen kuuluu ja miten se eroaa kuvajournalistisen työn käytännöistä. Olen työskennellyt yli kymmenen vuotta kuvajournalistina eri lehtitaloissa ja olen nähnyt medianmurroksen ja digitalisaation vaikutukset alallamme. Kiristyvillä markkinoilla leh-titalojen pitää tällä hetkellä uudelleen määrittää suhteensa kuvajournalismiin. Tekstissäni pohdin, voisivatko lehtitalot ottaa tämän kaltaisista projekteista ja työskentelytavoista jotain opikseen.

Boys is a documentary project which tells a story of six guys between the ages of 20 and 30, who don`t know what to do in their lives. I got to know the guys in 2013-2014 and I have followed them ever since. Last pictures I took in autumn 2015. Young inactive men are a recurring topic in mainstream media. In news reports, they are too often photographed under their hoods looking suspicious. In my pro-ject I wanted to get close to this phenomenon to see who these guys really are and how they see their lives. I spent lot of time with them to get their trust. I wanted to test how close I can get the person who I`m photographing and how the pictures will appear after that. My pictures are silent moments. There is no concreteness, only feelings and experiences. Emotions vary from irony to bleakness and from freedom to strength. When photographing I like to observe actual moments. I want to get the feeling of authenticity in my pictures. When editing I use lot of subjective view. My project shows one perspective of how it feels to live in the outskirts of a welfare society.

Boys were exhibited in the Finnish Museum of Photography in 14.1.-27.3.2016. The exhibition is the artistic part of my thesis.

In a literal part of my thesis I I will go through the work processes that I experienced while doing my long term documentary project. I will reflect those experiences to my daily work as a photojournalist in a newspaper. I have worked as a photojour-nalist more than ten years in different kind of publishing houses. I have seen how the digitalization has affected to our work. While publishing houses are struggling to make their business profitable again they also have to define their relation towards photojournalism. In my thesis I will consider if publishing houses could learn some-thing from this kind of projects and work processes.