Pojat on dokumentaarinen projekti kuudesta 20-30-vuotiaasta nuoresta miehestä, jotka eivät tiedä, mitä elämällään tehdä. Tutustuin poikiin 2013-2014 välisenä aikana ja olen seurannut heidän elämäänsä siitä lähtien. Viimeiset valokuvat kuvasin syksyllä 2015. Toimeettomat nuoret miehet ovat toistuva teema mediassa. Ne näyttäytyvät lehtien sivuilla epämääräisinä huppupäinä. Halusin projektissani päästä mahdollisimman lähellä tätä ilmiötä nähdäkseni, mitä huppujen takaa löytyy. Käytin paljon aikaa siihen, että sain kuvattavieni luottamuksen. Halusin testata, miten lähelle pystyn pääsemään kuvan kohdetta ja mitä se läheisyys valokuvassa minulle tarkoittaa. Kuvani ovat hiljaisia hetkiä. Niissä ei näy juuri konkretiaa, vaan ne ovat enemminkin tunnelmia ja kokemuksia. Tunnelmat vaihtelevat ironiasta ankeuteen ja vapaudesta voimaan.

Kuvaustapani on havainnoiva ja kuvani pohjautuvat autenttisiin hetkiin, mutta samalla olen tehnyt hyvin subjektiivisia valintoja kuvia editoidessani. Kuvani näyttävät yhden näkökulman siihen, miltä tuntuu elää hyvinvointiyhteiskunnan laidalla. Opinnäytetyöni taiteellinen osio on Pojista kertova näyttely, joka oli 14.1.-27.3.2016 esillä Valokuvataiteen Museon Projektitilassa.

Opinnäytetyöni kirjallisessa osiossa pohdin pitkän dokumentaarisen projektin tekemistä suhteessa tämän päivän kuvajournalistin työhön. Avaan sitä, minkälainen prosessi dokumentaarinen projekti on tekijän kannalta ja mitä eri työvaiheita siihen kuuluu ja miten se eroaa kuvajournalistisen työn käytännöistä. Olen työskennellyt yli kymmenen vuotta kuvajournalistina eri lehtitaloissa ja olen nähnyt medianmurroksen ja digitalisaation vaikutukset alallamme. Kiristyvillä markkinoilla leh-titalojen pitää tällä hetkellä uudelleen määrittää suhteensa kuvajournalismiin. Tekstissäni pohdin, voisivatko lehtitalot ottaa tämän kaltaisista projekteista ja työskentelytavoista jotain opikseen.