Nykyinen evakuiontimallinnus perustuu matemaattiseen mallintamiseen, missä ihminen on ympäristössään passiivinen toimija. Tarkastellessamme turvallisuutta, huomiota tulisi kiinnittää ihmisen ja ympäristön välisen vuorovaikutuksen sujuvuuteen. Se, miten hyvin ja tehokkaasti kykenemme tulkitsemaan ympäristön tarjoamia vihjeitä sekä hyödyntämään niitä omassa toiminnassamme,vaikuttavat selviytymiseemme hätätilanteessa.

Tutkielmassa kartoitetaan onnettomuusraporteista ihmisen toimintaan vaikuttaneita ympäristöllisiä ja sosiaalisia tekijöitä. Tarkastelemalla yhteyttä ihmisen subjektiivisen käsityksen ja todellisen ympäristön välillä, voimme muodostaa kuvan siitä, millä tavalla ihminen kokee ympäristönsä onnettomuustilanteessa.

Tutkimus paljasti, että ihminen luottaa onnettomuustilanteessa omiin vaistoihinsa ja havaintoihinsa ympäristöstä. Ihmisen toimintaa ohjaa vaistonvarainen halu päästä turvaan ja tässä tilanteessa ihmisen rationaalinen käyttäytyminen on toissijaista. Miehistön opastuksen ja informaation puuttuessa, ihmiset seuraavat toistensa käyttäytymistä ja toimintaa, joka usein johtaa ruuhkien muodostumiseen paikoissa, jotka turvallisuussyistä tulisi pitää vapaina.

Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että nykymallinnus ei huomioi riittävällä tasolla ihmisen ja ympäristön välistä vuorovaikutusta. Ihminen on ympäristössään aktiivinen toimija, jonka kognitiiviset ominaisuudet, kuten havainnointi ja päätöksenteon prosessit vaikuttavat evakuointiprosesssiin merkittävästi. Kehittääksemme mallinnusta vastaamaan kohti todellista onnettomuustilannetta, ihmisen kognitiiviset ominaisuudet tulisi huomioida ja liittää osaksi laivan evakuointimallinnusta.