Tutkielmani käsittelee fanitaidetta, jolla tarkoitetaan usein populaarikulttuurin kentälle sijoittuvasta asiasta tai ilmiöstä fanien eli ihailijakunnan tekemää taidetta. Keskityn tutkielmassani kuvataiteeseen enkä esimerkiksi kirjoitettuun tai esitettyyn fanitaiteeseen. Fanitaiteen tekeminen ja jakaminen tapahtuu usein internetissä, jossa fanitaideyhteisöt toimivat koulun ulkopuolisina oppimisympäristöinä. Tutkielmassani pyrin vastaamaan kysymyksiin fanitaiteen yhteisöllisyydestä. Miten fanitaide on yhteisöllistä? Entä mikä motivoi tekemään fanitaidetta?

Aineistonani toimivat omat fanityöni vuosilta 1998–2013 ja omat kokemukseni faniyhteisössä toimimisesta. Vastaan tutkimuskysymyksiini tutkimalla fanitaidetta kolmella tasolla: henkilökohtaista fanituotantoa, faniyhteisöä ja fanikulttuuria kokonaisuutena. Tutkimalla omaa yksittäistä kokemustani fanitaiteen tekemisestä pyrin tuottamaan yleistä tietoa fanikulttuurista. Tutkielmani on autoetnografinen tapaustutkimus.

Fanitaide jakaantuu kahteen laatuun: jäljentämiseen ja omaan kuvalliseen ilmaisuun. Piirustustaitojen kehittyessä taidot lisääntyvät ja fanitaiteilija siirtyy jäljentämisestä tekemään vapaammin kuvaa oman mielikuvituksensa voimin. Faniyhteisöt ovat hierarkkisia ja taitoa arvostetaan, mutta yhteisöt ovat myös me-henkisiä ja jäsenet auttavat ja tukevat toisiaan.

Fanitaide on osallistavan kulttuurin ilmiö, jossa kuluttajuuden ja tuottajuuden roolit ovat sekoittuneet. Fanikulttuuri on sotkenut kulttuurin tuottamisen järjestelmää ja siirtänyt tuottajien valtaa kuluttajille. Pohdin faniyhteisössä tapahtuvaa itsenäistä oppimista ja mahdollisuuksia hyödyntää kouluopetuksessa. Nuorten kokemusmaailma ja koulumaailma eivät kohtaa jos koulussa ei huomioida oppilaiden yksityiselämässä tapahtuvaa toimintaa. Osallistava kulttuuri mahdollistaa laaja-alaisen vaikuttamisen ja siitä tulisi keskustella myös koulumaailmassa.