Opinnäytetyön tarkoituksena on havainnollistaa taiteen mahdollisia kehityskulkuja. Näkemykseni mukaan se millaisena taide ymmärretään vaikuttaa siihen millaista taidetta tehdään. Näin ollen on mahdollista arvioida miten taidekäsitys voisi muuttua ja sen pohjalta laatia vaihtoehtoisia kuvauksia taiteen tulevaisuudesta. Opinnäytetyössä esitetään neljä mahdollista kehityskulkua: 1. Kuvataide häviää kun siihen suhtaudutaan samanlaisena ammattina kuin muuhun visuaaliseen työhön. Kun kuvataidetta arvioidaan taloudellisesti se ei ole kannattava työpaikka joten sitä ei haluta tehdä. Taiteella ei nähdä olevan mitään erityistä arvoa taiteilijoiden tai kansalaistenkaan keskuudessa. 2. Taide tuo irrationaalisuutta rationaaliseen yhteiskuntaan ja näin ollen uusia ajatuksia. Kun tiede on keksinyt kaiken ja teknologialla kaikki on mahdollista, on taiteen rooli asettua rationaalisen toiminnan ulkopuolelle löytämään uusia ajatuksia ja vaihtoehtoja. 3. Taiteen rooli on tuoda esille yhteiskunnan ongelmakohtia yhteiskunnassa jossa sananvapaus on heikko. Taiteilija on rohkea ihminen joka uskaltaa asettaa itsensä vaaraan arvojensa ja ideologiansa puolesta. 4. Taide muuttaa roolinsa sosiaalisen työn suuntaan. Taiteen edellytykset vahvistuvat mutta taiteella on enemmän yhteiskunnallisia tehtäviä. Taide muuttuu immateriaaliseksi ihmisten väliseksi kanssakäymiseksi ja sosialisuudeksi. On hyvä tiedostaa että nämä ovat vain neljä mahdollista tulevaisuuskuvaa äärettömän monen vaihtoehdon joukosta. Tarkoitus onkin rohkaista lukijaa vaikuttamaan yhteiskuntaan niin että hänen oma toivomansa tulevaisuus toteutuu. Lisäksi tarkoitus on saada miettimään omien tekojensa toivottuja ja tahattomia seurauksia. Omat nykyisyyteen vaikuttavat teot ja oman tulevaisuuden ajattelu ovatkin lopputyön eräitä päämääriä. Olen kehittänyt toimijalähtöisen variaation skenaarioanalyysistä voidakseni arvioida taiteen käsityksen kehittymistä. Opinnäytetyötä varten on suoritettu viisi aineistohaastattelua ja kolme taustahaastattelua. Aineistohaastatteluiden taidekäsityksistä on laadittu minä-muotoinen kuvaus samalla tavoin kuin tulevaisuuden skenaarioiden kuvitteellisista taiteilijoista. Lukija voi verrata tulevaisuuden toisenlaisen maailman, nykytaiteilijan ja oman taidekäsityksen eroja ja muodostaa kuvan vaihtoehtoisista tavoista ymmärtää taidetta.