Tämän maisteritutkielman tarkoituksena oli tutkia suomalaisten pk-yritysten rahoitusinstrumenttien raportointia ja arvostamista tilinpäätöksessä. Rahoitusinstrumenttien arvostaminen on kokenut muutoksen vuonna 2016 uudistetun Suomen kirjanpitolain myötä, kun KPL alkoi sallia rahoitusinstrumenttien arvostamisen käypään arvoon. Soveltamalla KPL 5:2a §:ää, josta käytetään myös nimitystä IFRS-optio, yritykselle tulee noudatettavaksi myös vuonna 2018 julkaistu IFRS 9 -standardi. Käypään arvoon arvostamisesta koituvat veroseuraamukset ovat myös erityisesti pk-yritysten kannalta olennainen asia ottaa huomioon.

Tutkielman teoriaosuus (luku 2) aloitetaan termien määrittelyllä, jossa käsitellään työn kannalta olennaisimmat käsitteet. Käsitteiden määrittelyn jälkeen seuraavassa alaluvussa käsitellään rahoitusvälineiden arvostamista kirjanpitolain mukaisesti, jonka lisäksi esitellään kirjanpitoasetuksen vaatimat liitetiedot, mikäli yritys KPL 5:2a §:ää päättää soveltaa. Tämän jälkeen seuraavat alaluvut käsittelevät IFRS 9 -standardia, joka muodostuu kolmesta eri kokonaisuudesta: luokittelu ja arvostaminen, arvonalentumiset ja suojauslaskenta. Suojauslaskentaa käsitellään lyhyesti kahdessa omassa alaluvussa vielä erikseen, sen ollessa muita hieman laajempi kokonaisuus. Luvun viimeisessä alaluvussa käsitellään realisoitumattomien arvonmuutosten verotuskäytäntöä.

Tutkielman empiirinen osuus (luku 3) koostuu asiantuntija haastatteluista, joita tehtiin yhteensä kahdeksan kappaletta. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina ja henkilöt valikoitiin heidän asiantuntemuksensa ja kokemuksen perusteella. Haastattelut järjestettiin Microsoft Teamsin välityksellä verkossa ja nauhoitettiin, jonka jälkeen aineisto litteroitiin ja sieltä etsittiin havaintoja tutkielman eri teemoihin liittyen, joiden perusteella myös tutkimuskysymykset on laadittu.

Tutkielmasta saadut tulokset viittaavat siihen, että pk-yritykset soveltavat IFRS-optiota hyvin vähäisesti. Tähän johtaneita syitä ovat esimerkiksi työnmäärän merkittävä lisääntyminen, laajempien liitetietovaatimusten takia sekä rahoitusinstrumentteihin liittyvä osaamisen puute. Liitetietojen laajuuden koetaan sitovan yrityksen aikaa sekä lisäävän kustannuksia, jolloin IFRS-option soveltamisesta saatava hyöty ja siitä aiheutuvat haitta, eivät ole tasapainossa. Selkeätä näkemystä siitä, että IFRS-option soveltaminen lisääntyisi tulevaisuudessa ei myöskään ole.