Luonnonympäristöllä ja kaupunkivihreällä tiedetään olevan iso merkitys ihmisten terveyden kannalta. Silti moni suomalaisista leikkipuistoista sisältää vain vähän tai ei ollenkaan kasvillisuutta tai muita luonnon elementtejä.

Tämä kandidaatintyö käsittelee luontopohjaisten päiväkotien pihojen suunnittelua ja sen merkitystä käyttäjille eli lapsille. Tässä tutkielmassa luontopohjaisella suunnittelulla tarkoitetaan luonnon elementtien lisäämiseen ja keinotekoisten materiaalien välttämiseen pyrkivää suunnittelua. Näihin luonnon elementteihin sisältyvät vesi, maanpinnan muodot, kasvillisuus, hyönteiset ja pienet eläimet sekä irrallinen ja muovattava luonnonmateriaali kuten hiekka, kivet ja kasveista irronneet osat. Työn tutkimuskysymys on: miten päiväkotien pihoista tehdään luontopohjaisella suunnittelulla lapsen kehitystä edistäviä? Tutkielmassa pyritään vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: 1) Mitä luontopohjainen suunnittelu tarkoittaa? 2) Mitä hyötyjä luontopohjaisesta suunnittelusta on lapsen kehityksen kannalta? 3) Miten suunnitellaan luontopohjaisia päiväkotien pihoja? 4) Millaisia haasteita suunnitteluun voi liittyä?

Työssä keskitytään pääasiassa suomalaisten päiväkotien pihojen suunnitteluun, mutta tutkielman sisältöä pystyy soveltamaan myös minkä tahansa muun leikkiympäristön suunnittelussa. Työ rajautuu koskemaan lapsen kehityksen tukemisesta suunnittelun keinoin, vaikkakin luontopohjaisella suunnittelulla on myös lukemattomia muita hyötyjä. Työssä ei käsitellä muita päiväkodin pihan suunnitteluun liittyviä periaatteita, mikäli ne eivät ole kytköksissä työni tutkimuskysymykseen. Työ on kirjallisuustutkielma ja sen lähteinä on käytetty enimmäkseen vertaisarvioituja artikkeleita. Työn lähteiksi on valikoitunut 2010-luvulta alkaen alan arvostetuissa lehdissä julkaistuja vertaisarvioituja artikkeleita. Lisäksi tutkielmassa on hyödynnetty erilaisia suunnitteluohjeita, standardeista ja säännöksistä löytyvää tietoa sekä joitain klassikkoteoksia. Näiden lisäksi työ sisältää myös omiin havaintoihin ja muistoihin perustuvaa pohdintaa.

Työssä havaittiin, että luontopohjainen suunnittelu monipuolistaa leikin mahdollisuuksia, edistää lapsen ymmärrystä luonnosta, tukee lapsen hieno- ja karkeamotoristen sekä sosiaalisten taitojen kehittymistä. Se myös edistää luovuutta, ehkäisee allergioita ja autoimmuunisairauksia sekä huomioi kaikenlaisten lasten tarpeita kokonaisvaltaisesti. Luontoleikkiä voidaan tukea säästämällä olemassa oleva luonto, luomalla pihaan monipuolisesti erilaisia biotooppeja, tekemällä leikkiympäristöstä moniaistisen ja mahdollistettava irrallisen ja muovattavan materiaalin käytön leikeissä. Luontopohjaisen suunnitelman esittäminen on kuitenkin haastavaa leikkipuistoja koskevien turvallisuusstandardien takia, ja siksi luontopohjaisten ratkaisujen esittäminen voi osoittautua vaikeaksi.