Taiteenmaisterin opinnäytetyössäni “Kuinka käsikirjoittaa oppitunti?” tutkin dramaturgian soveltamista opetukseen, yksittäisten dramaturgian menetelmien kautta. Esittelen työssäni näitä menetelmiä, ja pohdin niiden mahdollisia sovellutuksia opetuksessa. Näitä tekniikoita ovat esimerkiksi uteliaisuuden herättäminen, jännityksen luominen ja yllätyksen käyttö.

Tarkastelen dramaturgiaa ennenkaikkea Aristoteleen Runousopin ja sen perintöä jatkaneiden länsimaalaisten tarinankerronta teosten kautta. Käytän runsaasti erilaisia tarinoita esimerkkeinä siitä, mitten nämä dramaturgian tekniikat toteutuvat käytössä.

Tekniikoiden soveltamista tutkiessä käytän tutkimusaineistona enimmäkseen omaa opetuskokemustani. Lisäksi olen haastatellut dramaturgian ja opetuksen ammattilaisia, heidän kokemuksistaan ja suhtautumisestaan tällaiseen sovellukseen.

Vaikka opetus ja tarinankerronta toimivat yhdessä monella eritavalla, en ole löytänyt aikaisempaa tutkimustietoa tällaisesta tarinankerronan sovelluksesta opetukseen. Siksi pyrin käsittelemään dramaturgian soveltamista laajasti, käsitellen useita menetelmiä ja soveltaen niitä rajaamatta kaikkeen opetukseen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko tällainen dramaturgian sovellus opetukseen kannattava.

Tutkimuksen tärkeä teema on tarinankerronnan ja opetuksen yhtäläisyydet ja erot. Odotukset ovat myös toistuva teema. Mahdollisuus täyttää tai rikkoa odotuksia on tärkeä niin opetuksessa kuin tarinankerronnassakin.

Olen kuvittanut työn omilla strippisarjakuvilla, jotka havainnollistavat tai käsittelevät tutkimuksen aineistoa.