Louhisaaren Merilinna on entinen kylpylärakennus, jonka ensimmäinen osa rakennettiin 1820-luvun alussa osaksi Louhisaaren linnan englantilaista maisemapuutarhaa. Rakennus edustaa empiren tyyliä ja on vanhin tunnettu yksityinen kylpylärakennus Suomessa. Tämän työn tarkoitus on toimia Merilinnaa koskevien päätösten tukena. Työssä tutkitaan Merilinnaa ja sen historiaa perusteellisemmin kuin aikaisemmin: kaikki saatavilla oleva tieto rakennuksesta on nyt ensimmäistä kertaa koottu yhteen teokseen.

Merilinna ja Louhisaaren linnan muut rakennukset ovat vuodesta 1961 asti olleet suomen valtion omistuksessa. Kesäkuun ensimmäisestä päivästä vuonna 1967 lähtien linnassa on ollut museotoimintaa. Vuoteen 2014 asti Louhisaari oli Museoviraston (aiemmin Muinaistieteellinen toimikunta) hallinnoima. Nykyään Louhisaaren omistaa Senaatti-kiinteistöt. Linnan rakennukset suojattiin vuonna 1994 asetuksella valtion omistamien rakennusten suojelusta (480/1985).

Työn ensimmäiset osat koostuvat rakennushistoriaselvityksestä ja inventoinnista. Tieto Merilinnan historiasta on tähän asti ollut varsin puutteellista. Palaamalla alkuperäislähteisiin ja tutkimalla rakenteita ja rakennusosia on onnistuttu tuottamaan uutta tietoa rakennuksesta, sen varhaisimmista rakennusvaiheista sekä rakennustavasta.

Merilinna koostuu kahdesta eri-ikäisestä osasta. Vanhempaa osaa kutsutaan nimellä linnanpuoli. Se koostuu yhdestä salongista ja kahdesta kamarista, joista toinen on luultavasti alun perin ollut kylpykamari. Linnanpuoleisen osan kattotuolit rakensi kirvesmies Joseph Österman vuonna 1822. Ennen vuotta 1836 Merilinnaa jatkettiin merelle päin kahdella huoneella, joista toinen luultavasti toimi kylpylärakennuksen toisena kylpykamarina. Tätä osaa kutsutaan nimellä merenpuoli. Viimeistään 1900-luvun alkupuolella kylpylätoiminnasta luovuttiin, ja kylpyläkamarit muutettiin kamariksi ja keittiöksi. Samoihin aikoihin rakennusta jatkettiin käymälällä ja puuvajalla, jotka purettiin vuonna 1971.

1960-luvun restauroinnin yhteydessä kartanolinnasta löydettiin piirustus, jota on pidetty Merilinnan alkuperäissuunnitelmana. Piirustuksen on allekirjoittanut A. F. Granstedt, ja siinä on esitetty ainoastaan se osa rakennuksesta, jota on pidetty kylpylärakennuksen linnanpuoleisena osana. Tässä työssä tehdyn analyysin perusteella Granstedtin piirustus saattaa sittenkin olla merenpuoleisen osan suunnitelma. Suunnitelmaa ei myöskään toteutettu sellaisenaan.

Merilinnaa on restauroitu tasaisin välein siitä lähtien, kun Louhisaaresta tuli valtion omistama. Viimeisimmät toimenpiteet aloitettiin vuonna 2019. Tavoitteena on mahdollistaa rakennuksen avaaminen museokävijöille. Tämän työn viimeisimmissä osissa käsitellään restaurointitoimenpiteitä, joita on tehty ja vielä olisi tehtävä, jotta päästään tavoitteeseen. Rakennushistoriaselvityksessä esiin tullut tieto on toiminut rakennusosien arvottamisen tukena, ja ohjannut restaurointityön suunnitteluprosessia. Työ sisältää tämän lisäksi rakennuksen käyttösuunnitelman näyttelytilana.

Merilinnan restaurointihistoriaa on analysoitu restaurointiperiaatteiden ja niiden kehityksen näkökulmasta. Työssä esitellään suosituksia koskien rakennuksen tulevaisuutta. Rakennukseen tulee kohdistua jatkuva ylläpito, jotta mahdollisuuksien mukaan voidaan välttää isoja ja vaativia toimenpiteitä. Rakennuksen kulttuurihistoriallisen arvon säilymisen ohella mahdollisissa tulevissa toimenpiteissä tavoitteena on oltava rakenteiden ja materiaalien toimivuus ja terveellisyys.