Opinnäytteeni tavoitteena oli selvittää, millaiset talviolosuhteisiin suunnatut ulkotossut ovat mukavimmat shetlanninlammaskoiralle. Työ koostuu taustatutkimuksesta, produktiosta ja sen testaamisesta. Aloitin taustatyön perehtymällä käyttäjäkeskeiseen tuotesuunnitteluun, markkinoilla oleviin koiran jalkineisiin, koiran tossujen tekoa opastaviin tee-se-itse-projekteihin sekä koiran elekieleen, joka oli olennainen opinnäytteeni testivaiheelle. Produktiota varten selvitin käyttämieni materiaalien ominaisuudet, ja toteutin lopulta neljää erilaista tossua: fleecetossut, pörrötossut, jarrusukat ja villasukat. Valmistin tossut kierrätysmateriaaleista, mutta tein kiinnitykset uusista materiaaleista tuotetakuun täyttymiseksi. Käyttämiäni materiaaleja olivat siis villalanka, nylon-, fleece- ja polyesterikangas. Kiinnityksenä käytin kuminauhaa ja kiristimiä.

Tossujen arvioinnissa keskityin ensisijaisesti niiden mukavuuteen, joka esiintyy muun muassa koiran olemuksen ja eleiden muutoksina, unohtamatta kuitenkaan käytännöllisyyttä ja esteettisyyttä. Testasin tossuja lumella ja jäällä kävelyttämällä testikoiraa 200 metriä per tossu sekä juoksuttamalla. Käytännöllisyyden kannalta oli suotavaa, että tossut oli helppo pukea, ne pysyivät koiran tassuissa, eivätkä liukastaneet jäällä. Testien aikana tarkkailin koiran olemusta ja eleitä tossuja kohtaan.

Testikoira koki produktion liukuestolliset tossut mukavimmiksi. Koiran olemuksessa ei tapahtunut muutoksia eikä se huomioinut tossuja. Tulokset vahvistivat jo aiemmat päätelmäni siitä, että kiinnityksen keveydellä ja saumoilla on vaikutus siihen, kuinka mukaviksi etenkin pieni koira kokee tossut. Kevyt kuminauhakiinnitys oli esteettisyyden vuoksi alun perin tossujen sisäpuolella, mikä osoittautui huonoksi ratkaisuksi. Moni tossu pysyi testikoiran tassussa juoksupyrähdyksien ajan, muttei jälkeen päin kävellessä muutamia metrejä enempää. Kuminauha liukui koiran sileää karvaa vasten aiheuttaen tossun hiljalleen putoavan tassusta. Lopulliseen prototyyppiin kiinnitin kuminauhan tossun ulkopuolelle paremman pidon saavuttamiseksi. Tämän ansiosta tossu pysyi jalassa. Lopullinen prototyyppi oli koiran villasukka liu’unestolla ja kuminauhakiristyksellä. Tossu on koiralle mukava ja käytännöllinen, omaten myös esteettisen arvon.

Mahdollisena jatkona voisin tutkia projektin prototyypin kaupallisuutta tai tehdä koiran villasukasta prototyyppejä eri rotuisille ja kokoisille koirille. Vaihtoehtoisesti tekstiilijätteen hyödyntäminen koiran tossujen produktiossa olisi kiinnostava suunta jatkotutkimukselle.