Käsittelen kandityössäni elokuvaohjaajan sosiaalisia prosesseja ja niiden merkitystä ohjaajan työssä. Lähestyn ohjaajan työnkuvaa kaksijaotteisesti: (1) ohjaajan on tehtävä elokuvan taiteellinen suunnitelma, (2) ohjaajan on kommunikoitava tämä suunnitelma toteuttavalle työryhmälle. Tutkin sosiaalisuuden roolia molemmissa työvaiheissa: miten kommunikatiivinen työnkuva toteutuu, mitkä prosessit mahdollistavat subjektiivisten kokemusten jakamisen (shared representations, jaettu representaatio; intersubjektiivisuus) sekä minkälaista ajattelua ohjaajan työnkuva vaatii.

Opinnäytetyö nojaa Dunbarin tutkimuksiin ihmisen sosiaalisuudesta. Dunbarin sosiaalisten aivojen hypoteesi (1998) on sosiaalisten neurotieteiden ydintutkimuskia, sillä se ehdottaa ylivoimaisuutemme verrattuna muihin eläimiin johtuvan sosiaalisuudesta. Ihmisten aivojen etulohko on erityisen suuri suhteessa muuhun ruumiiseen, ja juuri siellä sijaitsevat sosiaalisesta kognitiosta vastaavat osa-alueet. Koen sosiaalisen älykkyyden olevan ohjaajan tärkeimpiä työkaluja ja tuon tässä opinnäytetyössä esiin ne tutkimukset, jotka ovat johtaneet minut tähän päätelmään.

Tarkoitukseni ei ole ottaa kantaa ohjaajan taiteellisten suunnitelmien eriarvoisuuteen, vaan tehdä katsauksen prosesseihin, joita ohjaaja käy läpi kyetäkseen muodostamaan audiovisuaalisia kokonaisuuksia. Ohjaajan työn perusluonteen sanallistaminen muodostui oppimisprosessini keskeiseksi teemaksi, sillä uskoin sen vapauttavan minut soveltamaan tietoa ja tekemään rohkeammin omia ratkaisuja.