Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miksi luonnonkivipäällysteet vaurioituvat, ja mitkä tutkituista vauriolajeista ovat merkittäviä liikenneturvallisuuden, ylläpidon ja estetiikan kannalta. Tutkimusmenetelmiä oli kolme; Kirjallisuustutkimuksella selvitettiin luonnonkivirakenteen rakentamis- ja korjaamisohjeita, maastomittauksilla inventoitiin Helsingin luonnonkivikatujen vaurioita ja kadunosien ominaisuuksia ja asiantuntijoiden teemahaastatteluilla selvitettiin luonnonkivikadun vaurioitumisen syitä ja miten niiden syntymistä voitaisiin hidastaa ja estää. Lisäksi työssä tarkasteltiin maastomittausten tuloksia vertaamalla erilaisten rakenteiden vaurioitumista. Kirjallisuustutkimuksen ja haastatteluiden perusteella luonnonkivirakenteen vaurioitumiseen vaikuttaa usein kadun suuren liikennekuormituksen aiheuttama asennushiekan painuminen. Helsingin kaupungilla ei ole erityisesti ohjeistusta luonnonkivirakenteen suunnitteluun ja rakentamiseen raskaasti liikennöidyllä kadulla, vaikka luonnonkivikadun suunnitteluohjeita on neljä. Siksi suunnitteluohjeisiin tarvittaisiin tarkennusta tältä osin ja mallia voitaisiin ottaa esimerkiksi Skotlannin luonnonkivikatujen suunnitteluohjeista . Haastattelujen perusteella erityisesti Helsingissä vaurioitumista aiheuttaa kaivutöiden valvonnan tehottomuus, jolloin kaivutyön huono laatu hyväksytään liian helposti. Siksi valvontaa tulisi parantaa. Lisäksi haastatteluissa ilmeni, että vauriolajeista merkittävin ja heti korjausta vaativa on kiven puuttuminen. Se aiheuttaa teräviä iskuja ajoneuvoon ja edesauttaa rakenteen kantavuuden alenemista. Muista vauriolajeista pituus- ja poikkisuuntaiset deformaatiot sekä yksittäiset painumat kertovat suurina määrinä peruskorjauksen tarpeesta kadulla. Maastomittauksien tuloksien tilastollisessa analyysissä vertailtiin erilaisten kadunosien vaurioitumista. Tilastollisessa vertailussa ei saatu eroa noppa- ja nupukiven välille. Haastatteluissa kuitenkin ilmeni, että noppakivet ovat dimensioidensa takia heikompia ja niiden käyttöä tulisikin välttää. Eräs tärkeä havainto tilastollisesti oli, että pituuskaltevuudeltaan 8 % jyrkemmät kadunosat ovat vaurioituneempia kuin 8 % loivemmat. Siksi jyrkkien katujen kiveämistä tulisi välttää.