Näyttelijä

Kosti Elo oli yksi vaikutusvaltaisimmista suomalaisista teatterinjohtajista. Johtajakaudellaan 1919–40 hän nosti Tampereen Työväen Teatterin modernin teatterin tyyssijaksi. Hänen elokuvanäyttelemistään on tallentunut vain filmiin Paimen, piika ja emäntä (1938).


Räätälinä aloittanut Kosti Elo toimi 1900-luvun alkupuolella monissa teattereissa, mm. Suomalaisessa Maaseututeatterissa Viipurissa 1899–1917. Kansan Näyttämön kautta hän siirtyi loppuelämäkseen Tampereen Työväen Teatterin johtajaksi (1919–40). Elo kohotti tamperelaisen teatterin yhdeksi Suomen merkittävimmistä näyttämöistä. Voimakkaiden ekspressionististen ohjausten (mm. Koneitten murskaajat 1923) jälkeen Elo palasi naturalismiin (mm. Verdunin ihme 1933). Hän oli erinomainen joukkokohtausten ohjaaja, ja hänen sovituksensa Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä (1927) painotti veljistön kollektiivisuutta. Hän myös uudisti kansannäytelmien ohjausta.

Kosti Elo näytteli Hamletin osan neljällä vuosikymmenellä: 1904, 1919, 1929 ja 1934. Kun 1929 vietettiin Elon tamperelaista 10-vuotisjuhlaa, Jalmari Finne totesi, että poikkeuksellisesti Elo on profeetta omalla maallaan. Kosti Elon jälkeen Tampereen Työväen Teatterin johtajaksi tuli Edvin Laine, joka muistelmateoksessaan on osuvasti luonnehtinut Eloa: ”Ohjauksissaan hän oli äärimmäisen perusteellinen ja tarkka pienimpien yksityiskohtienkin suhteen. Mutta koskaan hän ei kadottanut kokonaisnäkemystään. Siinä piilikin hänen nerokkuutensa: hän ei hukannut kokonaisvaikutusta yksityiskohtia hioessaan eikä unohtanut pikku seikkoja kokonaislinjaa hahmotellessaan!”

Kosti Elo esiintyi vain yhdessä elokuvassa, Roland af Hällströmin esikoisohjauksessa Paimen, piika ja emäntä (1938), jossa hän esitti Valkreenia ja jossa näytteli myös hänen kasvattityttärensä Vappu Elo. Nyrki Tapiovaara oli kiinnittänyt Kosti Elon Jaskarin isännän rooliin elokuvaansa Miehen tie. Elokuvaa tehtiin kesällä ja syksyllä 1939 ja sitä päästiin jatkamaan vasta talvisodan jälkeen. Nyrki Tapiovaara oli kaatunut 28.2.1940, ja elokuvan ohjasi loppuun Hugo Hytönen. Ne jaksot, joissa Kosti Elo oli esiintynyt, olivat jääneet kesken, eikä niiden kuvauksia hänen sairastuttuaan voitu jatkaa, vaan hänen tilalleen otettiin Simo Osa. Kosti Elo kuoli 67-vuotiaana elokuussa 1940 Tampereella. Miehen tien ensi-ilta oli syyskuun alussa 1940, myös Tampereella.


Kalevi Koukkunen
24.5.2014



Kirjallisuutta ja lähteitä

Edvin Laine: Tuntematon sotilas ja Pylvässänky. Elämäni esirippuja ja valkokankaita. Aineiston koonnut ja muistiinmerkinnyt Ritva Heikkilä. Helsinki: Tammi 1983, 112.

Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin. Inhemska scenkonstnärer i ord och bild.
Viipuri: Kustannusliike Opas [1930], 50–51.

Panu Rajala: Taiteesta ja taistelusta. Tampereen Työväen Teatteri 1901–1918. Helsinki: Tammi 1991.

Panu Rajala: Titaanien teatteri. Tampereen Työväen Teatteri 1918–1964. Helsinki: Tammi 1995.

Uusi Tietosanakirja. Osa 5. EDV–FLA. Päätoimittaja Veli Valpola. Helsinki: Tietosanakirja Oy 1961, 214–215.