Näyttelijä

Seikkailukasta kansainvälistäkin elämää viettänyt Kusti Laitinen esiintyi vain kahdessa elokuvassa. Nyrki Tapiovaaran ohjaamassa Varastetussa kuolemassa (1938) hän esitti aktivisteja ratsaavan venäläisen santarmipatrullin johtajaupseeria puolenkymmenessä kohtauksessa. Niin ikään Tapiovaaran elokuvassa Herra Lahtinen lähtee lipettiin (1939) Laitinen näytteli vakuutusasiamiestä. Vuosina 1937–41 Kusti Laitinen oli Etsivän keskuspoliisin (EK) tiedonantajana.


Mikko-Olavi Seppälän laatima laaja artikkeli ”Varastettu kuolema (1938) poliittisena elokuvana” ilmestyi Lähikuva-lehdessä 2017. Seppälä asemoi Varastetun kuoleman perustellusti poliittisen elokuvan genreen. Hän on selvittänyt, että Etsivä keskuspoliisi (EK) seurasi Nyrki Tapiovaaraa (1911–40), Varastetun kuoleman filmaamista ja Työväen Näyttämöä.


Salaperäinen elämä

Nyrki Tapiovaara oli 1930-luvun puolimaissa Työväen Näyttämön johtajana, mutta ennen muuta ohjasi teatterissa näytelmiä. Hän kiinnitti lukuisia näin tuntemiaan Työväen Näyttämön näyttelijöitä elokuvansa Varastettu kuolema sivuosiin. EK:lle henkilöistä ja elokuvasta raportoi Toivo Kallio -niminen mies, joksi onkin paljastunut teatterin näyttelijä Kusti Laitinen. Asia käy ilmi Laitisen EK-mapista.

Kusti Laitinen (virallisesti Gustaf Adolf Laitinen – nimimuoto on myös Kansaneläkelaitoksen ylläpitämässä kuolleitten kortistossa) syntyi 1894 Jääsken kunnassa entisessä Viipurin läänissä. Seuraava kuvaus hänen elämänvaiheistaan pohjautuu suurimmalta osalta Mikko-Olavi Seppälän sähköpostiviesteihin (12.3. ja 13.3.2018) ja artikkeliin paitsi Helsingin Sanomien paikanhakuilmoitus syksyltä 1917. Sähköpostiviestin dokumentaatio taas perustuu Kansallisarkistossa säilytettäviin EK:n kuulustelupöytäkirjoihin.

Kusti Laitinen oli 1910-luvulla sekalaisissa töissä lähinnä Sortavalassa, missä myös harrasti näyttelemistä. Dubrovkan tehdaskylässä Pietarin itäpuolella hän oli töissä 1913 ja 1916. Syksyllä 1917 Laitinen kiinnitettiin näyttelijäksi Kaarlo Karin kiertueteatteriin Suomalaiseen Teatteriseurueeseen. Ilmeisesti Kusti Laitinen oli juuri se 24-vuotias mies, jota Teatteriseurue etsi erikoisella lehti-ilmoituksella syksyllä 1917. Haettiin näyttämömestaria ja ajattelevaa näyttelijää.

Laitinen osallistui vuoden 1918 punakapinaan ja piilotteli Venäjällä ja Suomessa 1918–19 sekä Ruotsissa 1919–25. Hän myös levitti kommunistista propagandaa Neuvostoliitosta Suomeen. Ruotsissa tapaamansa ompelijan Aino Ahosen kanssa Kusti Laitinen meni naimisiin 1928 (kadonneen veljensä papereilla). Pariskunnalla oli jo tytär Anna-Liisa (s. 1921). Sisällissodan aikaisista toimistaan Laitinen oli vankilassa 1929–31.

Toiseen kertaan Kusti Laitinen joutui vankeuteen joko 1932 tai 1933, tuomio vahvistettiin hovioikeudessa 1934, ja Laitinen vapautui jo syksyllä 1934. Laitisella oli ammattikirjoa: hän työskenteli elämänsä eri vaiheissa myös sähköasentajana, Työväen Näyttämön ilmoitushankkijana, kauppamatkustajana (myyden olkaimia), ”modernisti” kiertävänä psykoterapeuttina ja sodan aikana jopa Ateneumin lämmittäjänä.

Kusti Laitinen oli myös näyttelijä: hän näytteli sekä teatterissa että elämässään. Syksyllä 1937 hän esitti Työväen Näyttämöllä Jaroslav Hašekin Shvejk-näytelmässä menestyksellisesti ohranaa eli salaista poliisia. Kerrotaan, että Laitisen rooli herätti pilkkaa muissa teatterilaisissa.

EK:n tiedonantajana peitenimellä ”Toivo Kallio” Kusti Laitinen oli 1937–41. Laitisen ilmiantojen perusteella moni kommunisti joutui turvasäilöön. (Mikko-Olavi Seppälän sähköpostin muokattu siteeraus päättyy.)


Vuoteen 1940 Laitinen asui Helsingissä Franzéninkadulla, 1940-luvulla Hämeentiellä. Samassa talossa Hämeentiellä 1940-luvulta asti asunut Ingrid Hämäläinen ei muista Laitista, vaikka yleensä talon asukkaat tunsivat toisensa, seurustelivat ja kahvittelivatkin. Ei ole löytynyt 50-vuotismerkkipäivästä mainintaa 13.7.1944, vaikka ”tavallistenkin” ihmisten merkkipäivät noteerattiin esim. Helsingin Sanomissa laajasti. Myöskään nekrologia ei ole löytynyt, vain kuolinilmoitus. Kusti Laitinen kuoli 55-vuotiaana 1949 Helsingissä. Vainajaa kaipasivat puoliso Aino (o.s. Ahonen) ja tytär Anna-Liisa Laitinen. Kuolinilmoituksen mukaan Laitinen on haudattu Pohjoiseen (= Malmin) hautausmaahan. Koska Kusti Laitinen oli salainen tiedonantaja, on ymmärrettävää, että hän pysyi naapureiltaankin näkymättömissä ja kuulumattomissa.

Varastettua kuolemaa kuvattiin maaliskuusta kesään 1938, jolloin Kusti Laitinen oli 43–44-vuotias. Viiksekäs upseeri näyttää ehkä hieman ikäistään vanhemmalta. Laitinen esiintyy puolenkymmenessä kohtauksessa, joissa kaikissa on kysymys suomalaisten aktivistien jahtaamisesta. Johtajalla on koppalakki ja yllättävää kyllä monokkeli. Hän puhuu sotilailleen muutaman sanan komentovenäjää.

Mitä todennäköisimmin Kusti Laitinen osasi venäjää, tai ainakin elokuvassa hän puhuu venäjää aidonkuuloisesti. Venäjää puhuvat myös vanginvartija (Jalmari Parikka) ja päähenkilön Robert Hedmanin (Ilmari Mänty eli Ralph Enckell) äiti (Bertha Lindberg).


Santarmiupseeri

Tässä biografiassa on voitu hyödyntää Varastetun kuoleman sataminuuttista ”ohjaajan versiota”, johon KAVIssa on palautettu tuottajan myöhemmin tekemät poistot. Seuraavassa kuvataan kronologisesti Laitisen esiintymiset.

(1) Santarmit seisovat kadulla matami Johanssonin (Annie Mörk) diverssikaupan eli nykyisittäin osto- ja myyntiliikkeen edessä. Johtaja tekee kunniaa ohi kulkevalle ruumissaatolle. Sitten miehet tunkeutuvat sisään, potkivat ja heittelevät tavaroita kuin pahanilkiset asuntomurtajat ja vievät väkivalloin matami Johanssonin pois. Yksi santarmi avaa sivuhuoneen oven ja pelästyy, kun näkee luurangon, joka loksauttaa leukaansa ja nauraa kalmannaurua (ilmeisesti matami Johanssonin äänellä). Myös upseeri tulee huoneeseen ja näkee luurangon. Hänen monokkelinsa putoaa, ei maahan vaan jää roikkumaan nauhaan. Tilanteessa näytetään hyvänä lähikuvana upseerin hieman jäykistyneet kasvonilmeet. Hän kuitenkin hymähtää ja asettaa monokkelin takaisin silmäkulmaan. Luurangon ensiksi nähnyt santarmi seisoo edelleen voodoo-ilmeisenä. Intensiivinen kohtaus kestää 3’ 20”.

(2) Vain seitsemisen sekuntia kestävässä kohtauksessa santarmiupseeri tapaa knallipäisen urkkijan pimeällä kadulla, he kohtaavat katulampun alla. Urkkija on jo nähty asemalla (tai pikemminkin on kysymyksessä tavaralaituri). Myös elokuvan alussa on tärkeä kohtaus katulampun valaistuksessa.

(3) Niin ikään seitsemisen sekuntia kestävässä kohtauksessa santarmiupseeri näkee, kun ruumisarkkua siirretään Robert Hedmanin asuntoon. Hän vinkkaa alaisilleen.

(4) Santarmit tunkeutuvat Robertin asuntoon, jossa on myös hänen apurinsa Manja (Tuulikki Paananen). Klassisen vaihdantatempun mukaan ruumisarkussa onkin vainaja aseiden asemesta. Todellinen harras upseeri tekee ristinmerkin. Kohtaus kestää runsaat puoli minuuttia.

(5) Aktivistit saavat arkut vaihdetuksi. Santarmit yllättävät Robertin ja Manjan, kun nämä kokoavat asunnossa kuularuiskua eli konekivääriä. Pakomatkalla suutari (Gabriel Tossu eli Eino H. Ahti) tarjoaa heille piilopaikan. Santarmit kurkistavat suutarin asuntoon, mutta lähtevät pian pois ikään kuin kavahtaen lapsen parkua. Tähän jaksoon kuuluu Robertin ja Manjan pakomatka pyykkipihan kautta – santarmit perässä.

Pakomatka on taidokkaasti kuvattu (Olavi Gunnari ja Erik Blomberg) ja leikattu (Blomberg ja Nyrki Tapiovaara), ja siinä väreilee salpaava jännitys. Puolenkymmenen miehen partio ratsaa rakennuksissa, käytävillä ja pihoilla. Kohtaus kestää 3’ 20”. Lopun vauhdikkaassa pakomatkassa santarmit vaihtuvat ratsastaviksi kasakoiksi, jotka ajavat takaa Robertia ja Manjaa aina merenrantaan asti.


Lahtinen – Laitinen

Nyrki Tapiovaaran ohjaamassa elokuvassa Herra Lahtinen lähtee lipettiin (1939) Kusti Laitinen esitti pitkäviiksistä vakuutusasiamiestä. Elokuva oli huono-onninen: se jäi kesken, kun tuottamo Eloseppo Oy taloudellisista syistä joutui välissä tekemään kaksi kaupaksi käyvempää elokuvaa. Herra Lahtinen lähtee lipettiin sai varsin huonon yleisömenestyksen.

Puutteellisesti säilyneestä elokuvasta on ollut käytettävissä KAVIn rekonstruktio (2012). Siitä puuttuvat kohtaukset on korvattu käsikirjoituskatkelmilla ja valokuvilla. Lahtinen (Fritz-Hugo Backman) on kuvitelmissaan pudonnut rautatiekiskoille lähdössä olevan junan eteen. Hän makaa sairasvuoteessa, jonka takana roikkuu naruissa ruumisarkku, samanlainen kuin Varastetussa kuolemassa.

Laitisella on vajaan minuutin rooli (rekonstruktiossa kuusi valokuvaa ja puhetta) vakuutusasiamiehenä, jolla on kädessään vakuutuskirja ja joka sanoo ironisesti: ”Tämä on henkivakuutussitoumus, asetettu herra Lahtiselle.”


Erik ja Erkka Blomberg

Erik Blombergin poika Erkka Blomberg on haastatteluissa korostanut, että nuorten elokuvaentusiastien kokemus oli hyvää vauhtia karttumassa: Blomberg oli kuvannut ensimmäisen pitkän elokuvansa VMV 6 jo 1935 (ensi-ilta helmikuussa 1936), ja Tapiovaaralla oli takanaan kiitetty esikoisohjaus Juha (1936). Erik Blomberg keskittyi Herra Lahtisen tuottamiseen ja kuvaamiseen. Nyrki Tapiovaara oli parempi henkilöohjauksessa, josta Blomberg ei ollut niinkään kiinnostunut. Mutta yhdessä he kiinnittivät näyttelijöitä, jotka olivatkin lähellä: nimenomaan sivurooleihin löytyi sopivia henkilöitä Työväen Näyttämöltä.

Erkka Blomberg on kiinnittänyt huomiota myös siihen, että vaikka 30-luku oli paatoksellista ja poliittisesti herkkää aikaa, ”seikkailuelokuva” Varastettu kuolema on vapaa kaikesta paatoksesta.


8 minuuttia – 80 vuotta

Joka tapauksessa Kusti Laitinen teki hyvän palveluksen suomalaisen elokuvan tutkimukselle. Kun hän raportoi Työväen Näyttämön teatterilaisista, hän tuli raporteissaan kuvanneeksi nämä niin tarkasti, että Mikko-Olavi Seppälä on kuvausten ja valokuvien perusteella pystynyt identifioimaan Varastetun kuoleman lähes kaikki muuten tuntemattomiksi jääneet näyttelijät!

Kusti Laitista nähtiin valkokankaalla yhteen lasketusti runsaan 8 minuutin verran. Nuo minuutit ovat niin vaikuttavat, että Laitinen muistetaan vielä 80 vuotta Varastetun kuoleman jälkeenkin. Hänen santarmiupseerinsa on kuolematon.


Kalevi Koukkunen
21.3.2018 (arkisto- ja aineistotyö ollut vireillä 1988–2018)



Lähteitä ja kirjallisuutta

Helsingin puhelinluettelot 1930–40-luvulta (Kansalliskirjasto).

Suomen kansallisfilmografia 2. Helsinki: Painatuskeskus 1995.

Mikko-Olavi Seppälä: ”Varastettu kuolema (1938) poliittisena elokuvana”. Lähikuva 3/2017, 9-27. https://journal.fi/lahikuva/article/view/66588 (Luettu 7.3 2018).

Kusti Laitinen. Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 16.8.1949.

”Palvelukseen halutaan – – ajatteleva näyttelijä”. Helsingin Sanomat 28.8.1917.

Erik Blombergin pojan Erkka Blombergin puhelinhaastattelut 29.8.2017 ja 12.3.2018, Kalevi Koukkunen.

Ingrid Hämäläisen puhelinhaastattelu 16.11.2015, Kalevi Koukkunen.

Mikko-Olavi Seppälän puhelinhaastattelu 12.3.2018, Kalevi Koukkunen.

Sakari Toiviaisen haastattelu 17.11.2015, Kalevi Koukkunen.

Lauri Tykkyläisen haastattelu 17.11.2015, Kalevi Koukkunen.

Kari Kujansuun sähköpostiviesti 9.4.2018, KAVI.

Mikko-Olavi Seppälän sähköpostiviestit 12.3. ja 13.3.2018, Kalevi Koukkunen.

Isännöitsijä Juha Tauran (VVO-kotikeskus PKS) sähköpostiviesti 16.11.2015, Kalevi Koukkunen.

Kansaneläkelaitoksen henkilökortit -arkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=42884034 (Luettu 8.3.2018).