Näyttelijä

Sirkka Sarin lyhyt ura sijoittuu 1930-luvun jälkipuolelle, jolloin hän näytteli naispääosaa kolmessa Valentin Vaalan ohjaamassa elokuvassa. Sarin uran katkaisi tapaturmainen kuolema.


Sirkka Sari, oikealta nimeltään Sirkka Jahnsson, syntyi 1920 Kivennavalla, Karjalan Kannaksella. Metsänvartija Ernst Jahnssonin ja Anna Jahnssonin tytär oli pienestä pitäen urheilullinen ja huimapäinen. Sirkka Sari kuvaili vuonna 1937 Suomi-Filmin Uutisaitalle lapsuusvuosiaan: ”Voi sannoo, että miu nuoruuteni oli hurja, - ei muute, mutta mie olin nii kauhiasti villi. Miulle on sattunut kaikki onnettomuudet mitä pikkupojille voi sattua.”

Sari kävi koulunsa Terijoen yhteiskoulussa. Keskikoulun jälkeen hän työskenteli rohdoskaupassa Viipurin Kaupunginteatterin lähettyvillä. Sari ei harrastanut näyttelemistä eikä hän myöskään haaveillut filmitähden urasta. Näyttelijä Thure Bahne huomasi kemikaliokaupan myyjän kauneuden ja kertoi asiasta ohjaaja Valentin Vaalalle, joka oli Viipurissa etsimässä uusia kasvoja Niskavuoren naiset -elokuvaansa. Vaala kutsui 16-vuotiaan Sarin Helsinkiin, aluksi koekuvauksiin ja sitten näyttelijäksi Suomi-Filmiin. Tuotantoyhtiössä Sirkka puettiin tähdelle sopivalla tavalla ja hän ryhtyi harjoittamaan puhetekniikkaa ja ruumiinliikkeiden hallintaa. Nuoren naisen nimi vaihtui Vaalan keksimäksi Sirkka Sariksi. Hänestä nimenomaan tehtiin filmitähti.

Ensimmäiseksi tehtäväkseen Sirkka Sari sai Ilona Ahlgrenin roolin Valentin Vaalan elokuvassa Niskavuoren naiset (1938), joka perustuu Hella Wuolijoen näytelmään. Idealistisen ja emansipoituneen nuoren opettajattaren rooli elokuvassa, joka kuvaa perinteiden ja uudenaikaisen arvomaailman törmäystä, oli vaativa ja Sarin näyttelijäsuoritus jakoi kriitikkojen mielipiteet. ”Vaalan uusi ’löytö’ suomalaiselle elokuvamaailmalle. Sirkka Sarin kehitystä odotan jännityksellä,” totesi Arvo Ääri Helsingin Sanomissa. Niskavuoren naisten yleisömenestys oli vuoden parhaita.

Seuraavassa elokuvassaan, Vaalan ristiinpukeutumiskomediassa Sysmäläinen (1938) Sirkka Sarin luonne ja urheilullisuus pääsi oikeuksiinsa. 1600-luvulle sijoittuvassa elokuvassa Sari näyttelee ylpeää aatelisneitoa Brita Ekestubbea, joka naamioituu hurjapäiseksi pojaksi selvittääkseen Olavi Reimaksen näyttelemän aviomiehensä todellisen luonteen. Nuori näyttelijätär opiskeli puolen vuoden ajan miekkailua ja ratsastusta roolia varten.

Seurapiirikomedia Rikas tyttö (1939) kuvaa rikkaan laivavarustajan hemmotellun tyttären, Sirkka Sarin esittämän Anni Hallin, tyytymättömyyttä elämäänsä. Sarin vastanäyttelijänä nähtiin toistamiseen Olavi Reimas ja ohjaaja oli jälleen Valentin Vaala.

30. heinäkuuta 1939 Rikkaan tytön kuvaukset oli saatu loppukohtausta vaille valmiiksi ja elokuvan tekijät juhlivat illalla Aulangon hotellilla. Sirkka Sari meni kavaljeerinsa kanssa hotellin kattoterassille ja putosi näköalatasanteeksi luulemansa savupiipun kautta lämmityskeskukseen. Tapaturma koitui 19-vuotiaan Sarin kohtaloksi. Hänen kuolemansa oli ensimmäinen kotimaiseen filmitähteen liittyvä sensationaalinen tapaus, joka uutisoitiin laajasti ja josta kirjoitetaan vielä vuosikymmenten jälkeenkin.


Riikka Pennanen
11.2.2014



Kirjallisuutta ja lähteitä

”Sirkka Sari tulee kaupunkiin.” Suomi-Filmin Uutisaitta 6/1937.

Hannu Holvas: ”Kannaksen tytön lyhyt elämä ja traaginen kuolema. Osa 1. Kuka todella oli Sirkka Sari – Suomi-Filmin nuori kaunotar”. Seura 38/1977.

Hannu Holvas: ” Kannaksen tytön lyhyt elämä ja traaginen kuolema. Osa 2. Sirkka Sarin viimeiset sanat: ’Ollaan hurjia tänä iltana!’”. Seura 39/1977.

Nimimerkki I. T:nen: ”Sirkka Sarin viimeinen elokuva”. Eeva 8/1939.

Nimimerkki Niko: ”Eräs elokuvamme nuorista voimista – Sirkutteleva Sirkka Sari”. Elokuva-Aitta 6/1938.

Nimimerkki T-e: ”Sirkka Sari – Iloinen karjalaistyttö, josta tehtiin filmitähti”. Elokuva-Aitta 19/1938.

Outi Nieminen: ”Suomi-neidon viimeinen suvi. Näyttelijä Sirkka Sarin kuoleman myytit ja muistot”. Ennen ja nyt – Historian tietosanomat. http://www.ennenjanyt.net/?p=103. Linkki tarkistettu 10.2.2014.

Sisko Rytkönen: Ihanat naiset kankaalla. Helsinki: Majakka, 2008.