Näyttelijä

Katri Raution teatteriura jakautui kahtia: hän näytteli lähes 40-vuotisella urallaan ikimuistoisia rooleja. Näyttelijäntyön jätettyään hän keskittyi yksityisesti kouluttamaan näyttelijöitä, myös Suomen Näyttämöopiston johtajattarena. Hän esiintyi neljässä elokuvassa, toinen päärooli Rovastin häämatkoissa (1931).


Katri Rautio syntyi 1864 Pietarissa mekaanikon perheeseen. Pietarissa hän kävi ruotsalaisen seurakunnan kirkkokoulua ja Hämeenlinnassa ruotsalaista tyttökoulua; hän myös opiskeli suomen kieltä.

Katri Rautio oli kiinnitettynä Suomalaiseen Teatteriin (myöhempään Kansallisteatteriin) 1880–1917. Ohjelmatietojen perusteella näyttää siltä, että hän esiintyi enimmäkseen ulkomaislähtöisissä näytelmissä. Jos hänen miehensä Aleksis Rautio näytteli useimmiten sivurooleja, Katri Rautio näytteli sellaisia nimi- tai päärooleja kuin Sofokleen Antigone, josta anonyymi arvioitsija kirjoitti Helsingin Sanomissa 1901: ”Antigone se taasen tenhosi katsojat ja Katri Rautio itsekin näytteli sen lämpimämmin kuin konsanaan ennen.”

Antigoneen rinnalla Katri Rautio muistettiin klassisena luomana, Peer Gyntin Åsena (1916). Rafael Koskimies kirjoittaa teatterihistoriassaan: ”Kuka olisikaan voinut olla hienostuneempi, runollisempi, kauniimmin runoa puhuva kuin juuri hän, kuka olisikaan saanut enemmän vastaanoton kieliä väräjämään kuin hän.”

Oma lukunsa Katri Raution näyttelijänuralla olivat varhaiset Shakespearen naisroolit: Ofelia (Hamlet), Cordelia (Kuningas Lear), Portia (Venetsian kauppias), Octavia (Antonius ja Kleopatra) ja Hermione (Talvinen tarina).

Katri Raution uralla seurasi erikoinen, dramaattinenkin vaihe: vuonna 1917 kirkkaimmillaan hän lopetti näyttelemisen. Hän kommentoi päätöstään, että ei tahtonut jättää jälkeensä muistoa heikkenevästä luomiskyvystä eikä itse tuntea jäävänsä ajasta jälkeen.

Vaikka Katri Rautio lopetti ”lavaesiintymiset”, hän jatkoi vuosikymmenet teatteriuraansa yksityisesti nuoremman polven näyttelijöiden kouluttajana, spesialiteettinaan lausunta ja plastiikka (ruumiinliikkeiden sulava hallinta näyttämöllä). Vuonna 1920 oli Kansallisteatterin oppilaskoulun työn jatkajaksi perustettu Suomen Näyttämöopisto, jonka johtajattarena Katri Rautio toimi 1920–24. Opiston aloittaessa syksyllä 1920 Katri Rautio soi Uudelle Suomelle haastattelun, jossa hän kertoi laitoksen toiminnasta ja mahdollisuuksista. Vielä Katri Rautio toimi teatterialan vaikutusvaltaisissa järjestöissä ja lautakunnissa.

Nykytutkimuksen mukaan Katri Rautio näytteli neljässä varhaisessa elokuvassa. Toinen pääosa hänellä oli Jaakko Korhosen ohjaamassa mykässä väärinkäsityskomediassa Rovastin häämatkat (1931) – rovastina Hemmo Kallio. Elokuvassa Katri Rautio on herttainen ruustinna, joka tiedostaa rovastipuolisonsa kenties alzheimerilaisia vanhuudenoireita. Konrad Tallrothin ohjaamassa draamassa Suursalon häät (1924) Katri Rautio näytteli Eeron (Oiva Soini) äitiä aikalaiskriitikon mukaan koruttomasti ja hartaasti. Elokuvassa näytteli myös Katri Raution poika Markus Rautio, murhamieheksi tunnustautuvaa Vieremän Jaskaa. Vielä Katri Rautio näytteli elokuvissa Kajastus (1930, isohko sivurooli rouva Cederströminä) ja Ne 45 000 (1933, mummi).

Katri Raution ääntä on kuultavissa puolenkymmenessä 1904 ja 1908 äänitetyssä levyssä, joissa hän lausuu Leinoa, Oksasta ja Kramsua. Tosi historiallinen on se levy, jossa Katri Rautio ja Adolf Lindfors sanailevat Luulosairaassa (1904).

Katri Rautio oli vuodesta 1883 naimisissa näyttelijä Aleksis Raution (1857–1916) kanssa. Heidän poikansa oli näyttelijä, sittemmin radiokuuluttaja ja ohjaaja Markus Rautio (1891–1973), ”Markus-setä”. Katri Rautio kuoli 88-vuotiaana 31.3.1952 Helsingissä. Hänet – samoin kuin hänen miehensä ja poikansa – on haudattu Hietaniemen hautausmaahan.

Markus Raution äiti Katri oli siis ruotsinkielinen. Isä Aleksis osasi ruotsia päätellen siitä, että hän käytyään suomenkielisen Wilken koulun suoritti kolme luokkaa ruotsinkielistä yläalkeiskoulua. Näin Markus-poika jo kotona oppi ruotsin kieltä.


Kalevi Koukkunen
26.8.2022



Kirjallisuutta ja lähteitä

Koskimies, Rafael: Suomen Kansallisteatteri 1902 / 1917. Helsinki: Otava 1953, 366.

Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin – Inhemska scenkonstnärer i ord och bild. Viipuri: Kustannusliike Opas [1930], 255.

Suomen kansallisfilmografia 1. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1996.

Uusi Tietosanakirja. Osa 16. POJ–REL. Päätoimittaja Veli Valpola. Helsinki: Tietosanakirja Oy 1964, 851.

Katri Raution resetissä… [= lahjanäytännössä]. Uutisarviointi. Helsingin Sanomat 9.11.1901.

Katri Rautio 50-vuotias. Kirj. B.T. Helsingin Sanomat 10.2.1914.

Katri Rautio 60-vuotias. Kirj. Erkki Kivijärvi. Helsingin Sanomat 10.2.1924.

Katri Rautio 70-vuotias. Kirj. Erkki Kivijärvi. Helsingin Sanomat 10.2.1934.

Katri Rautio 75-vuotias. Kirj. Erkki Kivijärvi. Helsingin Sanomat 10.2.1939.

Katri Rautio 80-vuotias. Kirj. E. P–la [= Eino Palola]. Helsingin Sanomat 10.2.1944.

Katri Rautio 85-vuotias. Kirj. E. P–la [= Eino Palola]. Helsingin Sanomat 10.2.1949.

Katri Rautio. Nekrologi. Helsingin Sanomat 1.4.1952.

Katri Rautio. Kuolinilmoitus. 2.4.1952.

Katri Raution ruumiinsiunaus. Helsingin Sanomat 9.4.1952.

Suomen Näyttämöopisto. Uusi Suomi 10.10.1920.

Ilona-tietokanta. Saatavissa 26.8.2022: http://ilona.tinfo.fi/

Juha Seitajärvi (KAVI), puhelinhaastattelu 23.8.2022, Kalevi Koukkunen.