Elokuvaohjaaja ja -näyttelijä, everstiluutnantti

Carl von Haartman oli sekä ammattisotilas että elokuvaohjaaja. Hollywoodissa eri yhtiöissä statistina työskennellyt von Haartman sovelsi Suomi-Filmille 1929-30 ohjaamissaan elokuvissa Korkein voitto ja Kajastus yhdysvaltalaisista ja eurooppalaisista elokuvista imemiään vaikutteita.


Helsingissä 1897 vanhaan aatelissukuun syntynyt Carl Magnus Gunnar Emil von Haartman osallistui 1918 vapaaehtoisena kansalaissotaan valkoisten puolella ja oli oppilaana itsenäisen Suomen ensimmäisellä kadettikurssilla 1919-20. Sotilasura jatkui vuoteen 1924, jolloin hän railakkaiden elämäntapojensa seurauksena ja juovuspäissään itsemurhaa yritettyään sai kehotuksen ratsumestarin arvoon kohotettuna erota vakinaisesta palveluksesta.

Rikas suku maksoi von Haartmanille matkalipun Yhdysvaltoihin, mutta vain menosuuntaan. Amerikassa hän vähitellen kulkeutui Hollywoodiin, missä vuosina 1926-28 toimi eri yhtiöissä avustajana mm. elokuvissa Flesh and the Devil / Himo (1926), Hotel Imperial / Hotel Imperial (1927), The Awakening / Herääminen (1928), Four Sons / Neljä veljestä (1928), The Wedding March / Häämarssi (1928), The Woman Disputed / Nainen kadulta (1928) ja edelleen sotilasasiantuntijana sekä saksalaisen upseerin roolisssa William A. Wellmanin ohjaamassa taisteluelokuvassa Wings / Siivet (1927) ja Zeppelinin komentajana elokuvassa Hell's Angels / Hornan enkelit (1930).

Kotimaahan 1928 palattuaan Carl von Haartman sai Suomi-Filmissä tilaisuuden ohjata 1929-30 kaksi elokuvaa, joista varsinkin ensimmäinen, oman käsikirjoituksen pohjalta toteutettu Korkein voitto poikkesi tyyliltään merkittävästi suomalaisen elokuvan senhetkisestä valtavirrasta. von Haartman näytteli itse elokuvan suuren miespääosan. Kajastus oli ulkonaisilta puitteiltaan suurisuuntainen historiakuvaus vuosien 1899-1905 Suomesta. Sen naispääosassa nähtiin von Haartmanin ensimmäinen puoliso, 20-vuotias Elsa Segerberg.

Elokuvien vaisu yleisömenestys ja alkanut talouspula katkaisivat von Haartmanin uran Suomi-Filmissä lyhyeen. Näyttelijänä hän esiintyi mm. Valentin Vaalan elokuvassa Sininen varjo (1933). Kokeiltuaan heikohkolla menestyksellä onneaan eräissä muissa elokuvayrityksissä hän osallistui Espanjan sisällissotaan 1936-38 Francon joukossa kohoten pataljoonankomentajaksi. Suomen puolustusvoimien riveihin von Haartman palasi talvisodan puhjettua ja sai 1943 ylennyksen everstiluutnantiksi. Tultuaan jatkosodan jälkeen jälleen vapautetuksi vakinaisesta palveluksesta von Haartman palasi loppuelämäkseen Espanjaan, missä kuoli vuonna 1980.


Kari Uusitalo
3.4.2013 ja 22.10.2018



Kirjallisuutta ja lähteitä

Carl von Haartman: Slag i slag. Tammisaari: Ekenäs Tryckeri Ab 1971.

Antti Kauranne: ”’Goggi’ von Haartman”. Ruotuväki 6/2013.

Kimmo Laine: ”Carl von Haartman ja Suomi-Filmin eurooppalais-amerikkalainen aihemaailma”. Teoksessa Suomen kansallisfilmografia 1. Helsinki: Edita 1996.

Kari Uusitalo: Kuvaus-Kamera-Käy! Lähikuvassa suomifilmit ja Suomi-Filmi Oy. Helsinki: Kirjastopalvelu 1994.

Kari Uusitalo: ”Par Preference. Heidän ylhäisyytensä muistelevat”. Kinolehti 6/1971.

Kari Glödstaf: http://www.mykkaelokuvat.com/(luettu 19.10.2018).