Lääkehoitojen arvioinnilla tarkoitetaan hoidon hyötyjen, haittojen, talousvaikutusten ja muiden lääkkeen käyttöön liittyvien näkökohtien järjestelmällistä arviointia. Sen pääasiallinen tarkoitus on informoida lääkkeiden käyttöön liittyvää päätöksentekoa. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus tulee vahvistamaan kansallista ohjausta. Lisäksi lääkealalla on tapahtunut muutoksia, jotka tulee huomioida lääkehoitojen arvioinnin järjestämisessä.

Selvitys on laadittu osana rationaalisen lääkehoidon toimeenpano -ohjelmaa. Asiantuntijaryhmä on pohtinut, miten lääkkeiden hoidollisen ja taloudellisen arvon arviointi järjestetään ja miten edistetään potilaiden yhdenvertaista kohtuuhintaisten, vaikuttavien, turvallisten ja innovatiivisten lääkehoitojen saatavuutta. Samalla tulisi turvata terveydenhuoltojärjestelmän taloudellista kestävyyttä. Tässä selvityksessä on (1) koottu lääkehoitojen arvioinnin järjestämisessä huomioitavat asiat, (2) kuvattu lääkkeiden hoidollisen ja taloudellisen arvon arvioinnin nykytila Suomessa, (3) tunnistettu nykyjärjestelmän keskeisimmät kehittämiskohteet, (4) ehdotettu kansallisia tavoitteita lääkehoitojen arvioinnille, (4) ehdotettu kansallista mallia lääkehoitojen arviointiin, (5) arvioitu lääkehoitojen arvioinnin edellyttämät resurssit ja rahoitustarve, (6) määritetty, mitä lääkehoitojen arviointiin liittyviä asioita tulee vielä selvittää.

Tässä selvityksessä käsitellään lääkkeitä, jotka on tarkoitettu käytettäväksi pääasiallisesti julkisen terveydenhuollon sairaaloissa, lääkkeiden pääasiallinen ostaja Suomessa on sairaala tai lääkkeiden käyttö tai käyttökuntoon saattaminen edellyttävät yleensä sairaalamaisia olosuhteita. Ehdotus arvioinnin järjestämisestä koskee myös yleisvaarallisten ja ilmoitettavien tartuntatautien lääkehoitoja.

Lääkehoitojen arvioinnin tulee entistä paremmin tukea päätöksentekoa, hankintamenettelyjä ja lääkkeen hinnan määräytymistä. Arvioitujen lääkkeiden kulutuksesta, vaikutuksista, käytön kohdentumisesta, hoitoprosessista ja kustannuksista tulee koota säännönmukaisesti lisänäyttöä terveydenhuollon tietovarannoista. Lisäksi yhteistyötä kliinisten asiantuntijoiden kanssa tulee lisätä.