Tehokas lääkitys voi vaikuttaa kaksiteräisesti veren haitallista kolesterolia sisältävien LDL-hiukkasten hapettumisherkkyyteen. Väitöskirjatutkimuksen mukaan kolesterolitasoa voimakkaasti alentava lovastatiinihoito herkistää sydänpotilaiden LDL-hiukkasia laboratorio-olosuhteissa toteutettavan hapettumisen alkamiselle mutta samanaikaisesti suojaa niitä pitkäkestoista hapettumista vastaan. LDL:n hapettumiseen voidaan kolesterolilääkityksen lisäksi vaikuttaa potilasvalistuksella ja ubikinonihoidolla. Väitöskirjatyöhön liittyviin tutkimuksiin osallistui yhteensä 104 sepelvaltimotautia sairastavaa potilasta, ja keskeiset tulokset on julkaistu viidessä eurooppalaisessa ja amerikkalaisessa tieteellisessä lehdessä.

Veressä kiertävien LDL-hiukkasten tarkoitus on kuljettaa kolesterolia solujen rakennusaineeksi. Monista muista nisäkkäistä poiketen ihmisten LDL-pitoisuus on kuitenkin yleensä korkea, mikä altistaa lajin valtimotaudille. Sepelvaltimotaudin kehittymistä edeltää LDL-hiukkasten muuntuminen. Se voi tapahtua verisuonen seinämässä esimerkiksi entsyymien tai hapettumisen vaikutuksesta. Muuntuneet LDL-hiukkaset poikkeavat kemiallisilta ja fysikaalisilta ominaisuuksilta verenkierrossa olevista. Ne houkuttelevat valtimon seinämään syöjäsoluja, makrofageja, jotka nimensä mukaisesti syövät hapettuneita LDL-hiukkasia. Seinämään jäätyään syöjäsolut jatkavat LDL:n keräämistä, muuttuvat ns. vaahtosoluiksi ja kuoltuaan jättävät valtimoseinämään runsaan määrän rasvaa aiheuttamaan ahtaumaa. LDL:n hapettumisherkkyys on lisääntynyt mm. tupakoitsijoilla ja ylipainoisilla diabeetikoilla.

Alfa-tokoferoli eli E-vitamiini on LDL-hiukkasten määrällisesti merkittävin antioksidantti. Se on kuitenkin haitallinen, jos hapettumista aiheuttava ärsytys (esimerkiksi tupakointi tai tulehdukset) ei ole kovin suuri. Suurissa hoitotutkimuksissa E-vitamiini ei ole ehkäissyt sepelvaltimotaudin aiheuttamia haittoja. Ubikinoli on LDL-hiukkasten ulkopinnalla tehokkaasti vaikuttava antioksidantti. Se muodostuu elimistössä osittain samaa reittiä kuin kolesteroli. Sen määrät LDL-hiukkasissa ovat vähäiset ja sepelvaltimotautipotilailla muuta väestöä niukemmat. Ubikinolin merkitystä ei ole tutkittu suurissa ennustetutkimuksissa.

Väitöskirjatyössä tutkittiin kontrolloiduin koeasetelmin veren kolesterolitasoa tehokkaasti alentavan lovastatiinilääkityksen vaikutusta laboratorio-olosuhteissa mitattavaan LDL-hiukkasten hapettumisherkkyyteen. Sepelvaltimotautia sairastavat potilaat saivat lovastatiini- ja lumelääkityksen peräkkäisinä, kuuden viikon mittaisina jaksoina. Aktiivihoidon aikana LDL-kolesterolin pitoisuus veressä väheni peräti 44% ja LDL-hiukkasten määrää kuvaava apolipoproteiini B-100 puolestaan 33%.

Kolesterolilääkityksen todettiin vähentävän LDL-hiukkasten ubikinoli- ja myös alfa-tokoferolipitoisuutta sekä nopeuttavan hapetuksen aikana antioksidanttien kulutusta. Myös LDL-hiukkasten sisältämien rasvojen hapettuminen alkoi nopeammin aktiivisen lääkkeen kuin lumehoidon aikana. Samansuuntainen muutos todettiin myös E-vitamiinihoidon aikana annetulla lovastatiinihoidolla. Ubikinonihoito palautti LDL-hiukkasten heikentyneen suojan osittain ennalleen.

Lovastatiinihoidon vaikutus hapettumisherkkyyteen ei ollut pelkästään haitallinen. LDL-hiukkaset vastustivat alkuvaiheen jälkeen jatkettavaa hapettumista lääkehoidon aikana paremmin kuin lumelääkkeen aikana.

Tutkimuksessa selvitettiin lisäksi keskimäärin kolme vuotta sepelvaltimoiden ohitusleikkauksen jälkeen annettavan ryhmävalistuksen vaikutusta potilaiden elämäntapoihin, sepelvaltimotaudin vaaratekijöihin ja LDL-hiukkasten sisältämien rasvojen hapettumisherkkyyteen. Jo alkuvaiheessa potilaiden ruokavalio oli keskimäärin terveellisempi kuin vastaavanikäisillä suomalaisilla kuvaten aiemmin annetun ohjauksen myönteistä vaikutusta. Kahdeksan kuukauden kuluttua tutkimuksen alusta LDL:n rasvojen hapettumissuoja oli tutkimusryhmällä 25% parempi kuin kontrolleilla, mutta ero hävisi vuoden kohdalla. Ero heijasteli muutoksia vapaa-ajan liikunnan aktiivisuudessa. Tutkimusryhmän potilaiden keskimääräinen paino ja tulehdusaktiivisuutta kuvaava veren valkosolujen määrä olivat vuoden kohdalla merkittävästi pienemmät kontrolliryhmään verrattuna. Tutkimuksessa potilaiden kolesteroliarvoissa ei todettu kliinisesti merkittäviä muutoksia, joten ohitusleikatuilla potilailla tehokkaan ja ennustetta parantavan kolesterolilääkityksen aloittamista ei pidä viivytellä.

Menetelmätutkimuksessa verrattiin toisiinsa kahta LDL:n hapettumismenetelmää (LDL-TRAP ja kuparioksidaatio). Ne kuvasivat melko yhtenevästi E-vitamiinihoidon vaikutusta LDL:n hapettumiseen. Sen sijaan lovastatiinihoidon vaikutuksia menetelmät kuvasivat eri lailla.

LDL:n kykyä vastustaa hapettumista voidaan siis kohentaa ainakin väliaikaisesti elämäntapoja muuttamalla. Terveyskasvatuksella todettiin vain vähäinen vaikutus veren keskimääräisiin kolesterolipitoisuuksiin. Niinpä potilaiden kolesterolitasoa alentavan ja heidän ennustettaan parantavan statiinilääkityksen aloittamista ei pidä pitkittää odottamalla toistetun valistuksen mukanaan tuomia muutoksia elämäntapoihin. Lovastatiinihoidolla todettiin sekä LDL-hiukkasten hapettumista edistäviä että vastustavia vaikutuksia. Sen kanssa yhdessä käytetty ubikinonihoito kohensi LDL-hiukkasten suojaa laboratorio-olosuhteissa tutkittavaa hapettumista vastaan. Kuitenkaan rutiininomainen ubikinonihoito ei ole perusteltua, sillä toistaiseksi ei ole tutkittu hoidon vaikutusta statiinilääkitystä saavien sepelvaltimotautipotilaiden ennusteeseen.