Tutkimuksen lähtökohtana on väite, jonka mukaan yhteisöllisyyden lisääntyessä yksilöllisyyden merkitys lisääntyy (Sahlberg 1996). Oppilaitos elää ja muuttuukin pääasiassa yksilöidensä kautta. Ympäristön odotukset korostavat kuitenkin yhteisöllistä työskentelyä. Tästä ristiriidasta saattaa seurata kehittämistyön kokeminen uhkana yksilölliselle vapaudelle - ei keinona vahvistaa oppilaitoksen yhteisöllistä osaamista.

Opettajien tiimityöstä tehtyjen tutkimusten perusteella voidaan tiimityön ja laajemmassa mielessä yhteistyönkin kehittämisessä keskeisenä haasteena pitää raja-aitojen ylittämistä yksilöllisten käytäntöjen ja yhteisöllisten käsitysten välillä.

Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tietoa ja ymmärrystä tiimin kehittymisestä ja oppimisesta: miten kehitys etenee ja mitä kehityksen eri vaiheissa tapahtuu. Tutkimuksen kohteena olevan kehittämisprosessin ohjaamista arvioimalla saatiin tietoa myös oppilaitoskohtaisten hankkeiden ohjaamisesta. Tutkimustehtävänä oli kuvata ja mallintaa tiimin kehittymis- ja oppimisprosessia sen eri vaiheissa. Tiimien tehtävänä oli kehittää omaa työtä ja oppilaitoksen toimintaa johdon asettamien kehittämisstrategioiden ja tiimin omien tarpeiden pohjalta.

Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksena ja kertovan muutosselonteon menetelmällä. Menetelmän avulla kuvattiin uuteen toimintatapaan johtanutta prosessia. Muutosta kuvaavat kertomukset tuottivat tietoa käytännön toiminnasta.

Lisääntyvä muutosvauhti korostaa yhteistyön toimivuutta, nopeutta ja käytännöllisyyttä, jolloin tiimityön oppimis- ja prosessipainotteiset pyrkimykset asettuvat usein opettajan käytännöllisiä tavoitteita vastaan. Tiimityön keskeinen ongelma oppilaitosyhteisöissä näyttääkin olevan se, että liian itsestään selvästi oletetaan opettajien omaksuvan uudet toimintatavat luopumalla vanhoista käytännöistä. Vaikka yhteistyö ja tiimityö nähdään tärkeänä ja omaa työtä kehittävänä toimintana, kokemus siitä voi olla hyvinkin negatiivinen, mikäli yhteistyötä tukevia rakenteita ja toimintamalleja ei ole organisaatiossa kyetty muuttamaan. Käytännössä puhutaan paljon tiimityöstä, mutta toiminta ei ole juurikaan muuttunut. Nekin, jotka kokevat yhteistoiminnan tärkeäksi, turhautuvat helposti. Oppimisen näkökulmasta tilanne on myös haastava, koska yleensä "samanmieliset" hakeutuvat yhteistyöhön keskenään. Yksi hankaluus oppimisen kannalta on myös tiimin kokoonpanon ja tehtävien jatkuva muuttaminen. Organisatoriset oppimisprosessit hakevat siis vielä muotoaan.

Tutkimus tuotti viisi tiimin oppimisen ja kehittymisen kuvausta. Yksilöllinen oppiminen osoittautui tiimin kehittymistä sääteleväksi tekijäksi. Yhteistyön merkitys yksittäisen opettajan pedagogisen ja ammatillisen kehittymisen välineenä nousi tämän tutkimuksen keskeisimmäksi ja yllättävimmäksi lopputulokseksi. Tutkimuksen tulokset puoltavat täten vahvasti yksilön näkökulmaa yhteisen oppimisen lähtökohtana. Tiimityö muutti opettajan työn sisällöllistä rakennetta, mutta ennen kaikkea opettajan käsitystä itsestään ja kollegoistaan. Lisäarvo ryhmästä ja tiimistä jäsenilleen on itsetuntemuksen ja ammatillisen osaamisen lisääntymisessä. Tiimin jäsenten saama hyöty tiimityöstä kanavoitui oman opetustyön kehittämiseen. Tulokset näkyivät uudistuneina työskentelytapoina oppilaitoksen tasolla. Kehittyneemmät työskentelytavat ja ammatillinen kehittyminen lisäsivät osaltaan myös työssä jaksamista.

Pedagogiseen asiantuntijuuteen perustuva kehittäminen edellyttää myös johdon nykyistä aktiivisempaa roolia suunnan näyttäjänä, olosuhteiden mahdollistajana ja keskustelukumppanina. Yksilön tasolla erityisesti opettajayhteisöissä on ongelmana se, että työntekijöillä ei ole välttämättä tietoa kollegoiden kiinnostuksen kohteista ja osaamisesta. Pelkästään muodollisesta pätevyydestä saatava tieto ei riitä. Tarkastellaan minkä tahansa yhteisön osaamisen ja yhteistyön johtamista, tulisi oppilaitoksissa olla parempaa tietoa opettajien todellisesta osaamisesta. Organisaation näkökulmasta yhteistoiminta tuottaa uusia innovaatioita, uusia palveluita ja uusia tuotteita, joita ei yksin tekemällä saavuteta. Yhteistyön kehittämiseksi oppilaitosten on hyvä aluksi käydä keskustelu siitä, millainen yhteistyön muoto sopii juuri ko. organisaatioon. Keskustelua tulee jatkaa edelleen sen pohtimisella, mitkä asiat nykyisessä toimintatavassa toimivat ja mitkä niistä halutaan siirtää uuteen tapaan,millaisten asioiden tulee muuttua ja miten muutosten ajatellaan tapahtuvan. Tämän keskustelun ja arvioinnin käynnistämisessä on usein tarpeellista käyttää organisaation ulkopuolista henkilöä.