Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena on tarkastella kuuntelemista työyhteisötaitona. Toimivassa työyhteisön vuorovaikutuksessa kuuntelemisella on merkittävä rooli, sillä kuuntelemalla työyhteisön jäsenet vastaanottavat työnteon näkökulmasta merkityksellistä tietoa, ja kokemus tehtävistä ja toimintatavoista auttaa heitä tämän tiedon ymmärtämisessä ja tulkitsemisessa. Tässä tutkimuksessa lähestytään kuuntelemista ilmiönä, joka rakentuu kognitiivisista, behavioristisista ja affektiivisista elementeistä. Kuuntelemisen kognitiivisina elementteinä on käsitteellistetty kyky ymmärtää, tulkita ja muistaa vastaanotettuja viestejä. Tiedon, tulkinnan ja ymmärryksen näkökulmasta kuuntelemisen ilmiössä on tarpeen huomioida myös ihmisten kokemus kuuntelemisesta. Kuuntelemisen osoittamiseen tai kuuntelemisen näkyväksi tekemiseen liittyvät behavioristiset elementit, jotka ovat reagointia tai toimintaa. Sanallisilla ja sanattomilla viesteillä kuuntelija voi osoittaa kiinnostustaan puhujan asiaa kohtaan ja kannustaa jatkamaan asiansa kertomista. Näiden edellä olevien tiedollisten ja toiminnallisten elementtien lisäksi kuuntelemiseen liittyy myös affektiivisia elementtejä, joiksi voidaan käsitteellistää taito kuunnella empaattisesti ja ymmärtää toisten tunteet. Näiden yleensä läheisiin suhteisiin liitettyjen elementtien lisäksi affektiivisia elementtejä ovat toisen henkilön kunnioittaminen ja hyväksyminen sellaisena kuin hän on. Kuuntelemisessa ovat nämä kaikki elementit kaiken aikaa läsnä kontekstista tai henkilöiden välisen suhteen luonteesta riippumatta. Kuuntelemisen elementit tekevätkin myös työyhteisötaidot näkyviksi, sillä vain kuuntelemalla voidaan esimerkiksi selvittää ongelmatilanteita tai osoittaa läsnäoloa ja halua auttaa.

Tässä väitöskirjatutkimuksessa käsitteellistämistä, ymmärrystä ja merkityksenantoa tarkastellaan käyttäen tieteenfilosofisena lähtökohtana hermeneuttista ja deskriptiivistä fenomenologiaa sekä sosiaalista konstruktionismia. Hermeneuttinen fenomenologia tukee tavoitteita luoda uutta ymmärrystä suhteesta ympäröivään maailmaan kuten työyhteisöön ja jäsenten väliseen vuorovaikutukseen, ja deskriptiivisen fenomenologian tarkastelutapa mahdollistaa tarvittavan kuvailemisen, ymmärtämisen ja tulkinnan tekemisen annetuista kuuntelemisen tavoista tai piirteistä. Tämän tutkimussuunnan lähestymistavan käyttäminen luo uutta ymmärrystä kuuntelemisesta ja siitä, miten kuunteleminen ymmärretään osana työyhteisötaitoja vuorovaikutustilanteissa ja työyhteisön toimintakulttuurissa. Fenomenologian lisäksi tässä tutkimuksessa tarkastellaan aineistoa sosiaalisen konstruktionismin kautta, sillä tavoitteena on tuoda esiin ihmisten tapa hahmottaa ja ymmärtää todellisuutta suhteen, kielen ja tulkinnan kokonaisuus huomioiden. Kuuntelemisen tutkimus on konstruktionismin tradition mukaan sosiaalisesti rakentunutta. Myös tämä tutkimuksen sisältö ja tavoitteet rakentuvat samalle perustalle, sillä konteksti ja tutkimuskysymykset ovat sosiaalisen prosessin tulosta.

Tutkimuksessa käytetään organisaatioviestinnän institutionaalista teoriaa tarkasteltaessa kuuntelemista ilmiönä kehityskeskustelujen vuorovaikutustilanteissa, joita ohjaa institutionaalinen toimintamalli. Kehityskeskustelut ovat osa organisaation sisäisiä tapoja toimia ja kehittää yksiköiden ja yksilöiden toimivuutta, tuloksellisuutta ja arvoja, jotka tulevat esimerkiksi tiedonvälityksen kautta näkyviksi myös asiakkaille ja sidosryhmille. Vuorovaikutuksen onnistumisen ja kuulluksi tulemisen kokemus luovat työyhteisöissä pohjan luottamukselliselle suhteelle ja arvostukselle niin henkilöitä kuin organisaatiotakin kohtaan, jolloin mahdollisuudet saavuttaa kehityskeskusteluille asetetut tavoitteet paranevat.

Tutkimusaineiston keruuseen valittiin monimenetelmätutkimus. Aineisto kerättiin haastatteluilla ja kysymyslomakkeilla, jotta aineistoa voidaan tarkastella niin laadullisesti kuin määrällisestikin. Pääasiallinen lähestymistapa on laadullinen, sillä tavoitteena on saada tuloksista vastauksia tutkimuskysymyksiin kuuntelemisen käsitteellistämisestä osana vuorovaikutusta, supportiivisen viestinnän vaikutuksesta työhyvinvointiin ja kuuntelemisen ymmärtämisestä osana vuorovaikutusta ja työyhteisötaitoja. Molempien tutkimusmenetelmien, laadullisen ja määrällisen, käyttö on perusteltua sekä relevantin aineiston saamiseksi että tulosten monipuolisuuden näkökulmasta.

Kuuntelemisen prosessi nähdään tässä tutkimuksessa monesta osasta koostuvana tapahtumana, jonka behavioristiset, kognitiiviset ja affektiiviset elementit muodostavat. Kuuntelemisen onnistumisen ja kuulluksi tulemisen kokemukset liittyvät hyvän kuuntelemisen määritelmään, jonka tässä tutkimuksessa havaittiin koostuvan auditiivisesta kuuntelemisesta ja katsekontaktista behavioristisina, ymmärtämisestä ja tulkinnasta kognitiivisina sekä avoimuudesta, läsnäolosta ja rehellisyydestä affektiivisina elementteinä. Työyhteisöissä suhteiden luonne näkyy lähinnä arjen tilanteissa, kun taas kehityskeskustelujen kontekstissa vastaajat kokevat tulleensa kuunnelluiksi suhteen laadusta huolimatta. Suhteesta tai kontekstista riippumatta kaikkein merkittävin kuuntelemiseen liittyvä affektiivinen käsite on luottamus, sillä luottamus syntyy kuuntelemalla. Keskeinen tulos onkin kuuntelemisen merkitys suhteissa ja luottamuksen syntyminen kuuntelemalla. Kuulluksi tulemisen kokemus on nostettu usein tärkeäksi esimerkiksi työhyvinvoinnin tutkimuksessa, mutta sitä, mistä tämä kokemus syntyy, ei ole tutkittu aiemmin kuuntelemisen tutkimuksen näkökulmasta.

Kuunteleminen on keskeinen osa työyhteisötaitoja, sillä kuuntelemalla työyhteisötaidot tulevat näkyviksi ja niiden voidaan todeta jollain tasolla myös toteutuvan. Ristiriitatilanteiden selvittäminen, arvostuksen ja luottamuksen osoittaminen, tuen antaminen tai kehitysideoista keskusteleminen – näissä kaikissa kuunteleminen on tärkein osa. Kuuntelemisen on usein todettu olevan osa vuorovaikutusta, mutta kuunteleminen itse asiassa mahdollistaa vuorovaikutuksen ja antaa syyn olla vuorovaikutuksessa. Kuuntelemisen merkityksen tuominen ihmisten tietoisuuteen on tärkeää, sillä näin voidaan työyhteisöissä kehittyä ja kehittää omaa osaamistaan ja parantaa yhteisön ilmapiiriä ja työhyvinvointia.