Tämän tutkimuksen kohteena ovat vuoden 2017 alussa käynnistyneiden maakunnallisten sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymien (erikoissairaanhoito, perusterveydenhuolto ja sosiaalipalvelut) syntyprosessit. Tutkimuksen tavoitteena on laajentaa tutkimuksellista kuvaa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisrakenteen uudistamiseen liittyvistä valmistelu- ja päätösprosesseista. Tutkimuksen peruskysymys on: Millaisten muutosprosessien kautta maakunnalliset sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymät ovat syntyneet?

Tutkimus on rajattu kohdealueiden sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymien syntyprosesseihin. Prosessilla tarkoitetaan tässä yhteydessä niiden tapahtumien ja toimenpiteiden ketjua, jonka lopputuloksena kukin kuntayhtymä on syntynyt. Pro-sesseja tarkastellaan tutkimuksessa sekä niissä mukana olevien toimijoiden että niihin ulkopuolelta vaikuttaneiden toimijoiden näkökulmasta. Näin pyritään muodostamaan kuvaa siitä, millaisilla tekijöillä on ollut vaikutusta prosessien käynnistymiseen, muotoutumiseen ja lopputulokseen, millainen osuus eri toimijoilla on prosessissa ollut sekä millaisten vaiheiden kautta lopputulokseen on päädytty.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu institutionaaliseen teoriaan, organisaatiokulttuuriteorioihin sekä yleisiin organisaation muutosteorioihin. Tutkimuk-sen keskeiset käsitteet ovat muutosprosessi, muutosjohtaminen, instituutio ja organisaatiokulttuuri. Viitekehyksen pohjalta on muodostettu viisi tutkimuskysymystä.

Tutkimuksen kohdealueina ovat Etelä-Savo (Essote), Keski-Pohjanmaa (Soite) ja Pohjois-Karjala (Siun sote). Näille alueille syntyneiden kuntayhtymien syntyprosessia tutkittiin niiden valmistelussa syntyneen asiakirjamateriaalin ja 20 avainhenkilön haastattelun avulla. Syntyprosessiin liittyvää asiakirjamateriaalia olivat mm. valmistelussa mukana olleiden erilaisten työryhmien kokousmuistiot, kuntayhtymien pöytäkirjat ja muu valmistelumateriaali. Avainhenkilöiden haastattelut on tehty lähinnä puolistrukturoituna yksilöhaastatteluna eli teemahaastatteluna. Haastattelut suoritettiin 1.3. – 20.4.2017 eli muutama kuukausi kuntayhtymien laajentuneen toiminnan käynnistymisen jälkeen. Litteroitua haastattelumateriaalia on analysoitu kolmivaihei-sesti lähinnä teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin.

Kuntayhtymien syntyprosessista voitiin hahmottaa sekä samankaltaisia että erilaisia piirteitä. Prosessien samankaltaisia piirteitä olivat mm. samankaltainen loppuratkaisu (kuntayhtymä), kuntayhtymien varsin samankaltainen organisaatio, prosessien käynnistävät voimat (ulkoinen uhka ja kuntien talous) sekä henkilöstön osallistaminen. Vastaavasti prosessit erosivat toisistaan kuntayhtymän juridisen muodon (uusi/ vanha kuntayhtymä), asukas- ja järjestöosallisuuden, aikataulun ja rekrytointimenettelyn osalta.

Kuntayhtymien syntyprosessit voitiin jakaa neljään vaiheeseen: herääminen, valmistelu, täytäntöönpano ja toiminnan alkaminen. Näitä vaiheita voitiin ryhmittää myös kahdeksi päävaiheeksi: valmistelu ja päätöksenteko (herääminen, valmistelu ja täytäntöönpano) sekä muutoksen varsinainen toteuttaminen (toiminnan alkaminen).

Tutkimuksen kohteena olleiden prosessien johtajuudessa korostui enemmän ihmisten johtajuus kuin asioiden johtajuus. Muutosjohtajuus näkyi sekä joidenkin avainhenkilöiden että prosesseja vetäneiden ydintiimien johtajuutena. Kaikista pro-sesseista erottui muutaman keskeisen valmistelijan ratkaiseva merkitys ja johtajuus. Ydintiimi muodostui heidän lisäkseen pääosin kuntajohtajista. Prosessit olivatkin hyvin kuntavetoisia. Keskuskaupungit esiintyivät prosessia kokoavalla tavalla: toisaalta ollen vahvasti mukana, osoittaen johtajuutta ja näyttäen suuntaa, mutta samalla ottaen taitavasti huomioon myös pienempien kuntien näkemykset.

Prosessien institutionaalisuudesta avautui neljä ulottuvuutta. Oma keskussairaala toimi puolustettavana instituutiona, Eksoten ja Kainuun esimerkit institutionaalisena esimerkkinä ja sosiaali- ja terveyspalvelujen integraatio institutionaalisena usko-muksena. Näiden kannustamina tutkimuksen kohdealueilla pyrittiin itse institutionaaliseksi esimerkiksi, jonka ajateltiin näyttävän suuntaa koko valtakunnalliselle uudistukselle. Näiden havaintojen pohjalta tutkimuksessa voitiin rakentaa institutionaalisen muutoksen malli; kun muutosprosessissa yhdistyy pelko jonkin arvokkaan menettämisestä, usko uuden toimintamallin voimasta sekä sitä seuranneiden organisaatioiden menestyksellinen esimerkki, organisaatiossa käynnistyy prosessi, joka tähtää parempaan tulevaisuuteen. Pelko, esimerkit ja usko luovat toivon.

Tutkimuksen kohdealueiden lähtötilanteesta voitiin hahmottaa kolmen tason organisaatiokulttuureja: organisaatiotason, professiotason ja toimintatason kulttuureja. Vuoden 2017 alussa alueiden uusissa kuntayhtymissä kohtasi siten lukuisa määrä erilaisia organisaatiokulttuureja. Näistä oli tavoitteena rakentaa yhteinen, uusi kulttuuri. Kaikissa kuntayhtymissä lähdettiin periaatteesta, että ensin muutettiin rakennetta ja sitten käynnistettiin prosessi organisaatiokulttuurin muuttamiseksi tukemaan uutta rakennetta. Keskeisessä roolissa uuden kulttuurin luomisessa olivat organisaation rakentamiseen liittyvät tekijät, arjen johtaminen sekä yhteinen tekeminen. Myös ulkopuolista koulutusta käytettiin. Tutkimuksen haastatteluhetkellä yhteisiin kult-tuureihin oli kuitenkin vielä selvästi pitkä matka ja entisen sairaanhoitopiirin kulttuurin koettiin edelleen olevan hallitsevan.

Tutkimuksen lopuksi esitetään joitakin havaintoja, joita voisi ottaa huomioon meneillään olevan maakuntauudistuksen valmistelussa sekä joitakin kiinnostavia jatkotutkimusaiheita.