Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää nyrkkeilyn harjoittajien näkemyksiä nyrkkeilystä ja sosiaalisesta nyrkkeilyssä. Nyrkkeilyn harjoittajalla tarkoitetaan tutkimuksessa henkilöä, joka aktiivisesti harjoittaa nyrkkeilyä, kuten nyrkkeilyn harrastajaa, nyrkkeilijää tai nyrkkeilyvalmentajaa. Tutkimuksessa pyritään kartoittamaan, mitä nyrkkeilyn harjoittajat ajattelevat nyrkkeilystä ja lajia ympäröivistä, yhteiskuntatieteellisesti keskeisimpinä pidetyistä sosiaalisista konstruktioista ja rakenteista. Näkökulmaan sovelletaan fenomenografialle ominaista toisen asteen näkökulmaa, jossa mielenkiinto ei kohdistu siihen miten asiat ovat, vaan miten informantit ajattelevat niiden olevan. Näkökulma nyrkkeilyyn on alakulttuurinen, minkä vuoksi tutkimuksessa on hyödynnetty etnografiaa tukemaan fenomenografista otetta. Tutkimuksen aineisto on analysoitu diskurssianalyyttisesti.

Tutkimuksen teoriaosuudessa esitellään tieteenalan aiempaa antia, jonka kautta nyrkkeily voidaan hahmottaa yleisemmin yhteiskuntatieteellisenä tarkasteltavana ja rajatummin alakulttuurina. Tämä anti on nivottu teemoiksi, joiden pohjalta aineiston keruu ja analyysi on toteutettu. Nämä teemat ovat: Laji, Sosiaalinen maailma, Maskuliinisuus ja Suhde valta- ja luokkakulttuuriin.

Tutkimusaineisto koostuu kuudesta puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, jotka on toteutettu vuosien 2014 ja 2015 aikana. Haastateltavat ovat perinteikkään nyrkkeilyseura Porin NMKY:n edustajia, joista kaksi harrastaa sparria sisältävää kuntonyrkkeilyä, kaksi on luonut kilpauran niin amatööri- kuin ammattikehissäkin ja kaksi on siirtynyt kilpauransa jälkeen valmennustehtäviin.

Teemoitellusta aineistosta on tunnistettavissa diskursseja, joiden avulla toisen asteen näkökulma nyrkkeilyn harjoittajien näkemyksiin on saavutettavissa. Haastateltavat näyttäisivät ajattelevan lajinsa olevan kova ja vaativa, mutta nyrkkeilemisen painottuvan henkiseen, kuten älyyn, kunnioitukseen ja itsekontrolliin. Amatööri- ja ammattinyrkkeily erotettiin melko voimakkaasti ja vaarallisuus liitettiin lähinnä jälkimmäiseen. Nyrkkeilyn suhde muihin kamppailulajeihin puolestaan esitettiin läheisenä, joskin vapaaottelua koskeva puhunta oli osin toiseuttavaa. Nyrkkeilyn ja erityisesti nyrkkeilysalin sosiaalisen maailman he esittivät löyhään ja kokemusperäiseen hierarkiaan perustuvana, mutta varsin egalitaarisena. Lajin harjoittamisen ulkopuolisen väkivallan ihannoimattomuutta korostettiin. Nyrkkeilyn ja maskuliinisuuden suhde esitettiin kaksijakoisesti, sillä maskuliinisuutta ei pääsääntöisesti mielletty lajin sisäiseksi ominaisuudeksi tai seuran sosiaalista maailmaa määrittäväksi tekijäksi, mutta nyrkkeily esitettiin miespainotteiseksi lajiksi. Eriarvoista kohtelua koskevaa puhuntaa aineisto sisältää niukasti. Valta- ja luokkakulttuurin suhteen nyrkkeily esitettiin heikon sosio-ekonomisen taustan löyhään yhteyteen ja perehtymättömien muodostaman valtakulttuurin kevyeen puristukseen sijoittuvana, mikä konkretisoitui maininnoissa nyrkkeilijöiden kirjavasta mutta alempiin luokkiin painottuvasta luokkataustasta, nyrkkeilijöihin helposti liitettävästä väkivallan stigmasta ja virheellisestä käsityksestä lajin vaarallisuudesta. Olen lisäksi esittänyt nyrkkeilyn harjoittelemisen ja ottelutapahtuman välisen eroavaisuuden olevan hahmotettavissa Durkheimin (1980) pyhän ja profaanin erottamisen kautta. Avainsanat: nyrkkeily, alakulttuuri, fenomenografia, maskuliinisuus, diskurssianalyysi

ABSTRACT "Not a dumb man's sport" : boxing from the perspective of practitioners of boxing

The purpose of this study is to examine how practitioners of boxing view the sport of boxing and social in it. In this study the term practitioner of boxing by definition refers to a person, who actively practices boxing, such as a boxing hobbyist, a boxer or a boxing coach. In this study my aim has been to clarify what practitioners of boxing think about their sport and the social-scientifically most relevant social constructions and societal structures surrounding it. Phenomenography has been applied to the study for its innate focus on - not the way things are or the essence of them, but - how people think they are. The collected data has been analyzed using discourse analysis.

The theoretical chapter of this study presents previous research, by which boxing can be conceptualized as a social-scientific examinee in general and as a subculture. Because of the subcultural perspective, ethnography has also been applied. This has been done in order to support the phenomenographical perspective. Contributions of presented previous research have been categorized into themes, and as such a base, on which collecting and analyzing data has been carried out. These themes are as follows: The Sport, Social world, Masculinity and Relationship between the subculture, dominant culture and class culture.

The collected data consists of six half-structured theme interviews, carried out in 2014 and 2015. Interviewees are practitioners of boxing representing Porin NMKY boxing club. Two of the interviewees are hobbyists involving sparring to their practice, two have made a career in both amateur and professional ranks, and two have been coaching since retiring from the ring.

The main results of this thesis are that practitioners of boxing presented and regarded boxing as a tough and demanding sport, that requires mental abilities - such as intelligence, respect and self-control - even more so than physical. Amateur- and professional boxing were regarded as vastly different from one another and the potential dangers of boxing were attributed mainly to the latter. The relationship between boxing and other martial arts was regarded as close, but MMA was presented to slightly differ from the rest. The social world of boxing and especially the gym was regarded as fairly egalitarian, but having a loose experience- and merit-based hierarchy. Social norms concerning zero-tolerance towards violence outside the gym were emphasized. Boxing was presented as somewhat of a man's world, but masculinity was not regarded as an essential or innate quality of the sport, nor was there much in the way of discourse concerning experiences of inequality. Boxing was presented as having a connection to low socio-economic class, yet not a strong one in Finland. People representing the dominant culture were mostly seen as unfamiliar with the sport's essence, which was sometimes also seen as frustrating and even threatening to the sport and practitioners of it because of a common and unjustified stigma of violence attached to them. I have additionally proposed that the difference between boxing training and a boxing match can be seen as a manifestation of Durkheim's distinction between sacred and profane.