Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata kansainvälisesti käytössä olevia triage-luokituksia sekä muita hoidon tarpeen arvioinnin työkaluja. Turun yliopistollisen keskussairaalan Lastenklinikan pyynnöstä selvitettiin lapsiperheiden kokemuksia päivystyksestä ja triage-toiminnasta. Lasten ja nuorten päivystyshoidon siirtyessä vuonna 2020 uuteen T3-sairaalaan, oli opinnäytetyön tavoitteena aiempiin tutkimuksiin ja teoriatietoon nojautuen luoda kattava synteesi Lastenklinikalle lapsipotilaan hoidon tarpeen arvioinnissa käytettävistä triage-luokituksista sekä perheiden kokemuksista päivystyksestä. Opinnäytetyön tutkimusongelmissa perehdyttiin lapsipotilaan hoidossa käytettäviin triage-luokituksiin, niiden toimivuuteen käytännössä sekä lapsiperheiden kokemuksiin päivystyskäynneistä.

Hoidon tarpeen arvioinnissa kartoitetaan potilaan terveydellistä tilaa ja toimintakykyä anamneesin, vitaalielintoimintojen sekä nykystatuksen perusteella (Valvira 2014). Hoidon tarpeen arvioinnin työkaluna käytettävä triage-luokitus tarkoittaa potilaiden kiireellisyysluokittelua. Yleisimmät käytössä olevat kiireellisyysluokitukset ovat viisiportaisia ja sisältävät aikatavoitteet. Luokitteluja on erilaisia ja ne poikkeavat sisällöltään esimerkiksi arvioinnin tai työskentelyn etenemisen kannalta. (Malmström ym. 2012.)

Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Materiaalina tässä työssä on käytetty kirjallisuutta, internet-sivustoja sekä tutkimusartikkeleita.

Opinnäytetyön tuloksissa käsitellään lapsipotilaan hoidossa käytettäviä triage-luokituksia sekä niiden pätevyyttä ja luotettavuutta lastenhoitotyössä. Tulosten perusteella voidaan sanoa, ettei ole olemassa yhtä ja oikeaa lasten triage-luokitusta. Jokaisen päivystyshoitoa toteuttavan yksikön tulee siis soveltaa valitsemansa lapsipotilaan hoitoon soveltuvaa triage-luokitusta omiin toimintatapoihinsa sopivaksi. Tutkimustuloksista voidaan myös tulkita, että lapsiperheet ovat suurimmaksi osaksi tyytyväisiä päivystystoimintaan. Kuitenkin odotusajat, virikkeiden vähyys sekä tiedonpuute heikensivät kokonaistyytyväisyyttä.

The purpose of this Bachelor’s thesis was to describe globally used triage-classifications and other tools that are used in evaluation of the need for treatment. By request of Turku University Hospital the purpose was also to clarify the experiences of families with children about their emergency room (ER)-visits and triage-classifications. As children’s emergency care is moving to the new T3-hospital in 2020, the aim of this thesis was to create a synthesis from literature and previous studies to the children’s clinic. The research problems in this thesis were based on triage-classifications that are used in child patient’s treatment, functionality of the classifications and the experiences of families with children about their ER-visits.

The evaluation of the need for treatment is based on patient’s present state of health, performance, anamnesis and vital signs (Valvira 2014). Term “triage” means urgency classification and the mostly used triage-classifications are five level classifications which include time goals (Malmström ym. 2012).

This thesis was based on literature and recent studies. Internet sites, literature, articles and studies were used to create the basis in this thesis.

This thesis includes triage-classifications that are used to child patients and reliability and validity of the classifications. According to the findings, there isn’t only one good children’s triage-classification. Every emergency room should adapt the chosen classification based on the needs of that emergency room. According to the findings about experiences of families, families with children are mostly satisfied to their ER-visits. However, the waiting times and the lack of information lowered the overall satisfaction. In addition, the children were bored during their ER-visits and they would like to play with some toys or watch programs for children.