This thesis is the third installment in a series of theses focused around museum security in Finland. The first two theses written by Wolf Tröh and Lauri Tervonen asked what the current state of se-curity in Finnish museums is, and what kind of service provider could offer suitable security ser-vices for those museums. This thesis draws upon those two to present a hypothesis that Finnish mu-seums undervalue security and that value could be added to security services offered to Finnish museums by better integrating those services into the museums’ core business.

The thesis primarily utilizes data collected by the core members of the Didrichsen security project, which was a student project aimed at providing comprehensive security solutions to the Didrichsen art museum in Helsinki for the duration of their exhibition “Edvard Munch: the Dance of Life” from August 2014 until February 2015. This data is separate into qualitative and quantitative results, the first comprising of expert interviews conducted by the project group, the second comprising of the results of a survey questionnaire sent out by the project group. Additionally, this thesis utilizes aca-demic research data and attempts to prove its hypothesis by triangulating all of the above.

Ultimately this thesis concludes that the data does not fully support the hypothesis, as museums do in fact exhibit a significant desire to implement more stringent security measures and as such it cannot be said that they undervalue security. However, the second part of the hypothesis is sup-ported by the evidence as despite this desire, museums have failed to fully integrate modern secu-rity solutions due to a lack of common ground between the museum and security sectors.

Tämä opinnäytetyö on kolmas ja viimeinen osa sarjassa opinnäytetöitä jotka keskittyvät suomalaisten museoiden turvallisuuteen. Wolf Tröh ja Lauri Tervonen loivat aiemmat opinnäytetyöt, jotka tarkastelivat museoturvallisuuden nykytilannetta sekä kysyivät minkälainen toimija voisi tuottaa museoille soveltuvia turvallisuuspalveluita. Näiden opinnäytetöiden pohjalta tämä opinnäytetyö esittää kaksiosaisen hypoteesin; suomalaiset museot eivät arvosta turvallisuutta, ja turvallisuuspalveluiden arvoa voisi parantaa paremmin integroimalla ne museoiden ydintoimintaan.

Tämä opinnäytetyö hyödyntää Didrichsen turvallisuusprojektin ydinjäsenten keräämää tietoa. Projekti oli opiskelijoiden suorittama turvallisuuskokonaisuus, jonka tarkoituksena oli turvata Helsingissä sijaitseva Didrichsenin taidemuseo elokuusta 2014 helmikuuhun 2015, jolloin museolla oli käynnissä ”Edvard Munch: elämän tanssi” -niminen näyttely. Projektin aikana kerätty tieto on jaettu kahteen kategoriaan; kvalitatiiviseen, joka perustuu projektiryhmän suorittamiin asiantuntijahaastatteluihin sekä kvantitatiiviseen, joka puolestaan koostuu projektiryhmän laatiman kyselytutkimuksen tuloksiin. Tämän lisäksi tämä opinnäytetyö hyödyntää akateemisia tutkimuksia, mukaan lukien aiemmin mainittuja opinnäytetöitä, ja pyrkii triangulaatiomenetelmällä osoittamaan hypoteesin todeksi.

Opinnäytetyön lopputulema osittain tukee hypoteesiä ja osittain ei. Haastatteluiden ja kyselytutkimusten tulokset osoittavat museoilla olevan suurtakin kiinnostusta ja halukkuutta varautua paremmin mahdollisia turvallisuusuhkia varten, joten väite että museot eivät arvostaisi näitä palveluita on epätosi. Hypoteesin toinen osio on kuitenkin tuettu samoilla tuloksilla, sillä halukkuudesta huolimatta harva museo on riittävän hyvin varautunut joka johtuu museo- ja turvallisuusalojen välisestä käsitteellisestä kuilusta.