Alaselkäkivut ovat merkittävä kansanterveydellinen haaste. Oireiden pitkittyessä niistä aiheutuu työ- ja toimintakyvyttömyyttä sekä taloudellisia rasitteita yksilöille itselleen ja yhteiskunnalle. Traktio- eli vetohoidoilla on pitkä historia selkäkivun kuntoutuksessa. Traktiolla pyritään vähentämään kompressiota lannerangan eri rakenteissa, mm. välilevyissä ja hermokudoksissa. Alaselkäkipupotilailla traktiota käytetään etenkin välilevyperäisen iskiaskivun hoidossa usein yhdistettynä muuhun fysioterapiaan. Tutkimusnäyttö traktion vaikutuksesta selkäkipuun on kuitenkin ristiriitaista ja puutteellista. Hoitosuositukset suhtautuvat traktioon varautuneesti. Osa selkäkipupotilasta kokee hyötyvän vetohoidoista ja optimaalisen käyttäjäryhmän tunnuspiirteitä onkin pyritty selvittämään. Keski-Suomen keskussairaalan fysiatrian poliklinikan alaselkäkipupotilaille on tarjottu yhtenä lääkkeettömänä hoitovaihtoehtona Bac Trac -painovoima-avusteista traktiota kotikuntoutuksessa. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää Keski-Suomen keskussairaalan fysiatrian poliklinikan selkäkipupotilaiden Bac Trac -laitetta käyttäneiden käyttöaikoja, -määriä ja kipumuutoksia vuosien 2003–2005 ajalta. Käyttäjien selkäoireeseen liittyvien taustatietojen avulla pyrittiin saamaan tietoa siitä millaiset potilaat hyötyvät traktiosta. Tiedot kerättiin potilaspapereista sekä potilaiden palauttamista käyttö- ja kipupäiväkirjoista. Käyttäjät luokiteltiin kolmeen diagnoosiryhmään. 1. välilevytyrä 2. lumbago 3. muut. Bac Trac – käytön aikaista kivun muutosta seurattiin VAS – kipujanalla. Tilastoanalyysi tehtiin SPSS -ohjelmalla. Bac Trac -laitteen oli saanut lainaan tutkimusvuosien aikana yhteensä 267 henkilöä. Heistä 229 oli palauttanut käyttöpäiväkirjat. Keskimäärin Bac Trac -laitetta käytettiin 3,5 kuukautta kahdesti päivässä. 219 käyttäjältä löytyi kattava kipuseuranta. Tulosten perusteella kipu lievittyi VAS - janalla keskimäärin 7 mm. Kaikissa diagnoosiryhmissä oli traktiosta hyötyneitä sekä niitä joille siitä ei ollut apua, mutta ryhmien välisissä vertailuissa ei ilmennyt tilastollisia eroja. Kivun lievittymisen ja laitteen pitkän käyttöajan välillä oli lievä (r=0,30, p < 0,001) tilastollinen yhteys. Kipumuutoksen ja muiden taustatietojen välisissä vertailuissa ei löytynyt yhteyttä, joiden avulla olisi saatu tietoa käytöstä hyötyvien yhteisiä tunnuspiirteistä. Jatkossa tulisi kartoittaa selkäpotilaiden taustatiedot vielä tarkemmin ja selvittää pitkäaikaiskäyttäjien käyttökokemuksia. Lisäksi apuvälineen käytön seurantaa, dokumentointia ja tallennusjärjestelmää olisi syytä kehittää työyksikössä.