Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa Lappeenrannan Linnoituksen kesäteatterissa viime vuosina käytössä olleita ja olevia tuotantomalleja ja selvittää, mikä niistä soveltuisi parhaiten tuotantomalliksi kyseiseen kesäteatteriin. Tuotantomallit oli jaettu kolmeen eri kategoriaan: harrastajateatteri, puoliammattilaisteatteri sekä ammattiteatteri.

Opinnäytetyössä haettiin vastauksia siihen, miten erilaiset tuotantomallit eroavat toisistaan, mitä yhteistä niillä on ja voiko niiden ominaisuuksia yhdistää yhdeksi toimivaksi tuotantomalliksi. Työssä käsiteltiin myös tuottajan merkitystä kesäteatterituotannossa ja tutkittiin, eroavatko tuottajan työnkuvat merkittävästi toisistaan eri tuotantomallien välillä.

Primaariaineistona opinnäytetyössä käytettiin paikallisten teatterintekijöiden haastatteluita, siten että jokaista tuotantomallia edusti yksi tai useampi haastateltava. Haastattelujen lisäksi työssä käytettiin hyödyksi arkistomateriaaleja, lehtiartikkeleita, alan kirjallisuutta sekä tekijän omia kokemuksia teatterin tuottamisesta Lappeenrannassa.

Opinnäytetyön tuloksena on kahden näyttämön malli, jossa Linnoituksen kesäteatterin rinnalle perustetaan toinen kesäteatterinäyttämö Rakuunamäelle harrastajateatterilaisten käyttöön. Linnoituksen ja Rakuunamäen näyttämöitä hallinnoi yhteinen yhdistys, jonka toimintaa Lappeenrannan kaupunki tukee.

The meaning of this scholarly thesis was to survey the methods of producing theatre in Lappeenranta Fortress Open-air Theatre in recent years and find out which one of them would be the most suitable method for the particular theatre. Producing methods were categorized in three different types: amateur theatre method, semi-professional theatre method and professional theatre method.

This thesis sought answers to how the different production methods differ in and what they are common and can they combine their properties into a single functional method of production. The thesis also discussed the importance of open-air theater producer and studied, do the producer's job profiles differ significantly between the methods of production.

The primary material of thesis consists primarily the interviews of local theater makers, so that every production method was represented by one or more of the interviewee. The interviews were used in addition to the benefit of archival materials, newspaper articles, literature and the author's own experiences as a theatre producer in Lappeenranta.

Result of this thesis is a two-stage model, where there are two open-air stages in Lappeenranta: one in the Fortress and another in Rakuunamäki, which is in amateur theater use. Fortress and Rakuunamäki stages are managed by a joint association, whose activities are supported by the city of Lappeenranta.