Haku

lukko; riippulukko

Riippulukko. Raudasta valmistettu U:n mallinen ja litteä koppa. Osat liitetty yhteen niitein. Kaareva sulkijalenkki, joka kulkee kopan läpi toisesta sivusta. Avaimenreikä, jossa kiinni pätkä katkennutta avainta. Taustapuolella niitein kiinnitetty levy.

Oikeudenhaltija Naantalin museo
Aineiston käyttöoikeudet
CC BY-ND 4.0
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Naantalin museo

lukko; riippulukko

Tallennettuna:
Aineistotyyppi Esine
Organisaatio Naantalin museo
Kokoelma
Naantalin museon kokoelma
Inventaarionro
NAA2369:
Mitat
leveys, suurin 7.20 cm, pituus, suurin 14 cm
Valmistus
käsityö
taonta
Käyttö
Alkeellisen lukon on katsottu käsittävän kahdesta osasta koostuvan salparakenteen, jossa on koppa ja sen sisällä laitteisto.
Kunnollisen lukon tuntomerkkeinä on avain, jousi, luistin tai salpa ja sylinteri eli koppa. Ihmiset turvasivat jo esihistoriallisella ajalla kotejaan ja omaisuuttaan lukoilla. Lukkoja oli alkujaan kahdenlaisia, sekä käsin että avaimella avattavia. Myöhemmin niistä kehittyi monimutkaisempia. Avaimella avattavista lukoista on löytynyt merkkejä jo neljän tuhannen vuoden takaa. Vanhimmat ja alkeellisimmat lukot olivat puusta. Suomessa oli aiemmin tärkeintä turvata lukolla talousrakennukset. Asuinrakennuksen kohdalla lukitsemista ei koettu yhtä tarpeelliseksi. Usein oven eteen jätettiin vain luuta merkiksi siitä, että talonväki on poissa.Kautta maailman lukoilla ja avaimilla on uskottu olevan taikavoimia, olivathan ne usein metallia, jolla oli jo itsestään maagillisia voimia. Esimerkiksi uskottiin, että sielu ei voi jättää ruumista, jos lukot ja salvat oli talossa suljettuina. Samoin synnytyksen aikaan oli talosta hyvä avata kaikki lukot ja päästä ne näin ”pakkotilastaan”, jolloin ne olisivat myötämielisiä synnytyksessä.
Aiheet
Luokitus
esine (aineistotyyppi)
metallikäsityö (alaluokka)
työkalut ja välineet (pääluokka)
lukko (yleisnimi)