Taskukellon vetoavain jonka päässä on lenkkimäinen koriste, jonka keskellä on reikä. Vetoavaimen keskiosa on pyörivä, siinä on geometristä koristelua ja siinä on pieni kiinnityslenkki, josta roikkuu suurempi lenkki, jossa on leimoja. Lenkistä roikkuu kellonperät ja koukku. Kellonperissä on kaksi liikkuvaa koristetta. Vetoavaimet olivat kellojen välttämättömiä lisävarusteita, joita valmistettiin laajalti 1500-luvulta aina 1900-luvun alkupuolelle saakka. Sekä miehet että naiset käyttivät kellojen vetoavaimia koruina. Miehet kiinnittivät vetoavaimen tyypillisesti ketjuun tai kellonperiin. Kellonperät kiinnitettiin puolestaan taskukelloon, jota kannettiin joko housujen tai liivin taskussa niin, että ketjussa roikkuva vetoavain jäi näkyville. Naiset kiinnittivät vetoavaimen vyötäröllä roikkuvaan ketjuun, johon kuuluivat talouden tärkeät avaimet tai jota käytettiin korun tapaan, jolloin ketjuun saattoi olla kiinnitettynä myös kello.