Haku

miekka

QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Museovirasto

miekka

fyysinen kuvaus: Kaksiteräinen rautamiekka, kahva pronssia. Miekan kärki on ruosteen syövyttämä, joten säilä on ilmeisesti ollut alkuaan hieman pitempi. Se on kahvapäästä 6 cm leveä ja kapenee kohti kärkeä.

Miekan pronssinen kahva on muodoltaan ainutlaatuinen. Litteässä, hieman kuperasivuisessa ponnessa yläreuna on voimakkaasti kaartuva, alareuna on loivempi. Sen leveys on 6,3 cm ja korkeus 5,0 cm. Kahvan 8,1 cm pituinen kädensija on kolmijakoinen, päihin levenevä. Keskellä on kupera, vyömäinen paksunnos, varustettu kohoreunoin. Väistin, pituus 12,9 cm, on ponnen tavoin kuperasivuinen. Yläreuna kaartuu loivasti, alareuna voimakkaasti muodostaen keskellä alaspäin työntyvän kulman. Kahva on kokonaisuudessaan mestariyöytä.

Pronssikahvan tasaiset pinnat on koristettu riimukivityylillä siten, että ornamentit erottuvat laakeina, nauhamaisina kohokuvina. Kahvan molemmin puolin toistuvat samat sommitelmat, vain niiden yksityiskohtien toteutuksessa on pieniä eroja. Ponnen ja väistimen kuviopintoja kehystävät reunoja seuraavat tasaleveät koholistat, joten koristepintojen muodon määrää itse esineen muoto. Vain kädensijassa ornamentit on sijoitettu vapaasti tasakylkisiin, teräväkärkisiin kolmioihin.

Ornamenttien sommittelussa on noudatettu ankaraa symmetriaa. Väistimen kuvioiden aiheena on kaksi toisistaan poispäin kääntynyttä nauhaeläintä, joiden takaruumiit leikkaavat toisensa kuvion keskustassa. Skandinaavisen eläinornamentiikan periaatteen mukaisesti jokainen nauhakiemura vuoron perään ylittää ja alittaa muut. Kun oikeanpuoleisessa eläimessä kiemura ylittää toisen, tapahtuu vasemmanpuoleisessa eläimessä samalla kohdalla alitus. Kahvan eri puolilla olevat kuviot ovat toistensa peilikuvia. Lisäksi väistimen takasivun kuvion on hieman yksinkertaisempi kuin etusivun, siitä näet puuttuu kummaltakin puolelta ylin, niskan takan oleva kiemura.

Väistimen nauhaeläimet ovat skandinaavisella eläinornementiikalle ominaiseen tapaan makaavan kahdeksikon muotoiset. Kummankin pää ja haavoittunut etujalka on kohti väistimen päätä. Eläimen kuonosta riippuu turpea liuska, joka päättyy spiraaliin, kuten alaleukakin. Otsasta nousee sarvea muistuttava uloke ja niskan päältä harjan paikalta lähtee taakse pitkä kiemura. Etupuolen etujalkaa lukuunottamatta eroavat muut, kiemuroiksi muodostuneet jalat huomaamattomasti ruumiista. Eläinkuvion leveissä osissa, kaulassa ja ruumiissa, on nauhan reunoja seuraavat pitkittäisuurteet, joiden väli on täytetty riimukirjoitusta muistuttvilla poikkiuurteilla.

Miekan ponnen ornamentti seuraa samoja peruslinjoja. Siinä symmetrisyys on toteutettu siten , että etusivulla toisen eläimen pää on sijoitettu alas oikealle, toisen ylös vasemmalle, molemmilla otsat reunaa vasten. Edellisessä kuonolieska on kääntynyt ylös, jälkimmäisessa kuono on muodostunut liljaa muistuttavaksi. Nämä eläimet ovat ahtaan tilan vuoksi kietoutuneet toisiinsa eturuumiiden kohdalta. Ponnen särkyneellä takasivulla kuviot ovat olleet puutteellisia.

Kädensijan tasakylkiset kolmiot on täytetty yhdellä nauhaeläimellä, jonka niska nojaa kolmion kantaan ja kuono on käännettynä kohti kolmion kärkeä, siis kädensijan keskustaa kohti. Näissä kuvioissa leveätkin nauhat ovat täyttämättömiä.

Saman miekan säilästä otetuissa röntgenkuvissa erottuu epäselviä kirjaimia, jotka saatu aikaan damaskoimalla. Kirjaimet ovat suuria, n. 2,8 cm korkeita ja niiden viivat 0,5 cm leveitä. Kyseessä ei liene tekijännnimi, vaan kabbalistiset tunnukset. Uusimman tulkinnan mukaan kyseessä on In Nomine Domine - variaatio.

Vide: Mikko Moilanen 2015

Tallennettuna:
Kommentit (0)
Henkilökuntanäyttö