Nykytaiteessa yhtenä taiteilijoiden työtapana on yhteistyö luonnontieteilijöiden ja ympäristötutkijoiden kanssa sekä tutkimustiedon tulkitseminen ja kuvaaminen taiteen keinoin. Samaan aikaan taideperustaisen tutkimuksen käyttö lisääntyy eri tieteenaloilla, kuten yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa. Nämä ilmiöt ovat herättäneet tiedontarpeen kuvataidekasvatuksen ja soveltavan kuvataiteen alalle nykytaiteen toiminta- ja vaikutuskeinoista ympäristökonflikteissa. Kuvataidekasvatuksessa kehitetään muun muassa ilmiöperäistä opetusta ja taideperustaista ympäristökasvatusta, joihin voidaan omaksua vaikutteita nykytaiteen toimintavoista ja taideperustaisesta tutkimuksesta. Soveltavassa kuvataiteessa tutkimuksen tarve liittyy taiteilijoiden lisääntyvään yhteistyöhön eri alojen asiantuntijoiden kanssa.

Tässä tutkimuksessani tavoitteeni kohdistuvat nykytaiteilijoiden ja muiden alojen ympäristötutkijoiden yhteistyön ja taideperustaisen toimintatutkimuksen kehittämiseen. Tutkimus tuottaa tietoa ensisijaisesti kuvataideopettajien koulutukseen, mutta tutkimus hyödyttää myös taidemaailmaa, taiteen tutkimusta, monitieteistä ympäristötutkimusta ja taiteen soveltavaa käyttöä tiedeviestinnässä. Tutkimuskysymykseni on: ”Miten nykytaiteilija voi osallistua ympäristökonflikteja käsitteleviin keskusteluihin taiteen keinoin?” Tutkimukseni tavoite on arvosidonnainen: tavoitteenani on kehittää taiteilijan osallistumista ympäristökonflikteja käsitteleviin keskusteluihin, jotta nykytaiteen ja taidekasvatuksen vaikuttavuus lisääntyy.

Tutkimus on toteutettu taideperustaisena toimintatutkimuksena, johon on sisältynyt kartoittavaa taustatyötä, taidekirjallisuusaineiston analysointia, taiteellista työskentelyä, reflektoivaa tarkastelua, käsitteellistämistä ja tavoitteiden täsmentämistä. Tutkimukseen sisältyvät taiteelliset produktiot ovat raamittaneet tutkimussyklit. Taideperustainen toimintatutkimus on Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa kehitetty tutkimussuuntaus. Se on juonnettu toimintatutkimuksen menetelmistä, ympäristö- ja yhteisötaiteen työtavoista, nykytaiteen projektimuotoisesta toiminnasta ja yhteisöllisestä taidekasvatuksesta.

Väitöskirja on artikkeliväitöskirja, johon sisältyy taiteellisina osioina kolme näyttelyä. Särkyvää-näyttelyn aiheena oli kompleksinen kysymys, joka liittyy uhanalaisen apilakirjokääriäisen suojeluun ja vesivoiman rakentamissuunnitelmaan Oikaraisessa. Näyttely oli esillä vuonna 2009 galleria Valossa. Marjamatkat-ryhmänäyttely liittyi ulkomaalaisten marjanpoimijoiden ja paikallisten marjastajien konflikteihin, joita lisääntynyt kaupallinen marjanpoiminta on aiheuttanut Lapissa. Oma teokseni näyttelyssä oli Marjastajat-installaatio, joka nosti esiin marjastukseen liittyviä kulttuurisia merkityksiä. Muukalaisvaeltaja-valokuvasarja käsitteli puolestaan alppimaiseman kulttuurisidonnaisuutta. Teokset arvioitiin Arktikum-tiedekeskuksessa vuonna 2012. Kotipalkisilla – Konfliktien maisema -näyttelyssä käsittelin kaivosteollisuuden, matkailuelinkeinon ja poronhoidon ristiriitoja. Se oli esillä vuonna 2015 Aineen taidemuseossa.

Tutkimusaineistoani ovat taiteellisina osioina esitetyt näyttelyt ja niihin liittyvät havaintoni, kirjoitukseni ja taidekritiikit. Toisen osan aineistoani muodostaa taidekirjallisuus, jonka olen koostanut biotaiteeseen ja art&sci-taiteeseen liittyen. Taidekirjallisuusaineiston olen teemoitellut taiteilijoiden intentioiden ja teosten aiheiden perusteella. Aineiston analyysiin nojautuen olen julkaisut tutkimukseen sisältyvät artikkelit.

Tutkimukseeni sisältyvissä artikkeleissa analysoin ja reflektoin tutkimukseni taiteellisia osia ja taustoitan lähestymistapaani taidemaailman, soveltavan kuvataiteen, kuvataidekasvatuksen ja pohjoisen kulttuurin näkökulmilla. Referee-arvioidut artikkelit on julkaistu taiteidenvälisen tutkimuksen aikakauslehti Synteesissä, International Journal of Education through Art -lehdessä ja taidehistorian alan verkkojulkaisu Tahitissa. Niiden lisäksi tutkimus sisältää artikkelin, joka on julkaistu Suomen biotaiteen seuran kokoomateoksessa Field_Notes. Artikkelissa Ekoaktivismia, yhteisötaidetta, pupuja ja kyyhkysiä (Synteesi 2011) esittelen nykytaiteilijoita, jotka ovat kirjoituksissaan ja teostensa kautta määritelleet suhdettaan ympäristötutkimukseen. Artikkelissa Porotaide – Nykytaidetta, kaupunkitaidetta ja Lapin matkailumarkkinointia (Tahiti 2013) kartoitan poroelinkeinon haasteita ja poroaiheen esiintymistä nykytaiteessa. Artikkelissa Mielipidekirjoitukset ja nykytaide puheenvuoroina (Field_Notes 2013) vertailen nykytaidetta ja mielipidekirjoituksia ympäristöpoliittisena keskusteluna käyttäen aineistona apilakirjokääriäisen suojelua koskevaa keskustelua ja Särkyvää-installaatiota. Artikkelissa Berry Wars (Ijeta 2012) kuvailen Marjamatkat-projektia sekä esittelen vastaavia yhteistyöprojekteja aktivismin, dialogisen taiteen ja luonnontieteellisen tutkimuksen ja nykytaiteen yhteistyön aloilla.

Tutkimukseni perusteella esitän, että nykytaiteessa voi välittää tutkimustietoa yleisölle symbolisessa, moniaistisessa ja monitasoisessa muodossa. Taiteella voi nostaa esiin syrjään jääneitä tarkastelukulmia, joilla maan- ja luonnonvarojen käyttöä ja suojelua perustellaan. Taideprojektit voivat myös avata vuorovaikutusta ympäristökonflikteihin. Taide yleensä vetoaa yleisön tunteisiin ja aktivoi katsojien omakohtaisia kokemuksia. Tutkimustiedon ohella tällä on merkitystä, kun tavoitteena on näyttely-yleisön arvonmuodostus ja sitoutuneisuuden lisääminen ympäristönsuojeluun. Taiteella voi pyrkiä vaikuttamaan yleisön arvoihin siten, että ympäristönsuojelu ja ympäristöystävällinen elämäntapa koetaan entistä tärkeämmäksi.