Love Records – Anna mulle Lovee
Love Records – mera kärlek (ruotsinkielinen nimi)
Love Records – Gimme Some Love (englanninkielinen nimi)
Love Records – Anna mulle Lovea! (työnimi)
Anna mulle Lovee! (työnimi)
Finna-arvio
Love Records – Anna mulle Lovee
Aleksi Mäkelän ohjaama ja Antti Pesosen käsikirjoittama musiikkielokuva Love Records – Anna mulle Lovee (2016) kertoo legendaarisen äänilevy-yhtiön tarinan. Kolmen nuoren kaveruksen, musiikkitoimittaja Atte Blomin (Jarkko Niemi), säveltäjä Henrik Otto Donnerin (Tomi Alatalo) ja rumpali Christian Schwindtin (Riku Nieminen) 1966 perustama levymerkki haastaa vakiintuneet yhtiöt ja mullistaa julkaisemallaan rock-, jazz- ja poliittisella musiikillaan 1960- ja 70-luvun suomalaista äänilevytuotantoa ja nuorisokulttuuria.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
12 |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
28.7. - 7.9.2015 (30 kuvauspäivää) |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
”Love Records – Anna mulle Lovee tarjoaa harmillisen lattean tulkinnan kiinnostavasta aiheesta”, pettyi Päivi Valotie (Turun Sanomat 29.1.2016). ”Legendaarisen tuotantoyhtiön tarina kerrotaan sen yhden perustajajäsenen, väsymättömän jokapaikanhöylän Atte Blomin (Jarkko Niemi), perspektiivistä. Näkökulmassa ei ole vikaa vaan siinä, että kokonaisuus on tasapaksua kronikointia. Aikakauden kulttuuriset murrokset jäävät ontoiksi maininnoiksi. Nuorten idealistien ja vanhojen levybisnesmogulien välit kärjistetään överiksi. [- -] Ehkäpä olisi kannattanut fokusoitua lyhyempään jaksoon yhtiön historiassa. Musiikkiakin elokuvassa kuullaan vähän, kokonaisia kappaleita vain muutama.” ”Love Records on heikko elokuva hienosta aiheesta”, otsikoi samoin kaksi tähteä antanut Juho Rissanen (www.iltalehti.fi 30.1.2016). ”Elokuva on väritön, iloton ja ponneton. 1960- ja 1970-luvut on toki mallinnettu elokuvassa ihan näppärästi vaatetuksen ja jatkuvan tupakoimisen avulla. Ilman niitä filmi olisi kuin mikä tahansa kotimainen television tusinadraama. Kaikki elokuvan tärkeimmät henkilöt ovat miehiä. Naisilla ei ole filmissä muuta roolia kuin toimia miesten sihteereinä, seksiobjekteina tai nalkuttavina vaimoina.” Näyttelijöistäkin Rissanen nosti vain levymoguleita esittäneet Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Jukka-Pekka Palon. ”Parasta Love Recordsissa on tietenkin musiikki. Siksi tuntuu hullulta, että sitä käytetään elokuvassa niin vähän. Oikeastaan kaikki legendaariset artistit ohitetaan muutamaa lukuun ottamatta kuin pikakelauksella.” ”Mihin katoaa se luovuus, jota Blomin sanoin tuli ovista ja ikkunoista? Mihin on hukattu voima, joka nostaa tunteet pintaan jo biisien introjen aikana?”, penäsi Leena Virtanen (Helsingin Sanomat 29.1.2016), joka ihmetteli tehtyjä valintoja, muun muassa musiikin vähyyttä ja sekavaa ajankuvaa. ”Ehkä oudoin ratkaisu on kuitenkin poliittisen laululiikkeen kuittaaminen Kaj Chydeniuksen hahmolla, joka nähdään murahtelemassa studiossa. Elokuvan naiset ovat anonyymeja, kirpputorivaatteisiin puettuja bilettäjiä. Juuri poliittisen laululiikkeen puolelta olisi löytynyt aika monta merkittävää naista täydentämään tätä yleiskuvaa, jopa nimillään.” Taneli Topeliuksen (Ilta-Sanomat 29.1.2016) mielestä Blomin, Henrik Otto Donnerin ja Christian Schwindtin keskinäiset suhteet jäivät hersyvän yritystarinan jalkoihin. ”Pääkolmikosta vakuuttaa aidosti vain Tomi Alatalo, joka muovailee Donnerista työn ja perhe-elämän repimän, kunnianhimon kuljettaman perfektionistin. Tarinan tärkein näkökulma on kuitenkin annettu Blomille, jonka herkkyydellä maustetusta kärsimättömyydestä ympäripyöreästi näyttelevä Jarkko Niemi ei saa otetta. Heidän puoliväliinsä jää Riku Nieminen, joka tekee Schwindtistä käytännön hommia puskevan hauskan höyrypäähahmon. Vaikka Blomin ja Donnerin vahva kilpailutilanne ja tunnettu välirikko muodostavat draaman rungon, sitä käsitellään varovaisen pehmeästi ja nostalgian turvin hymistellen, ikään kuin tekijät eivät olisi uskaltaneet kurkistaa karikoiden pinnan alle.” ”Det är ingen stor film som Aleksi Mäkelä gjort, ingen generationsroman, men bra sympatisk och ledigt berättad är den. Och trots att infallsvinkeln är smått skälmkomisk blir det också personligt på sina ställen”, arvioi Krister Uggeldahl (Hufvudstadsbladet 29.1.2016), joka muistutti levy-yhtiön suomenruotsalaisista juurista. ”Utöver detta fungerar Love Records också som kärkleksförklaring till en era när musiken var en maktfaktor inte blott i ekonomisk mening, när plattorna stod i bräschen för den ungdomskulturella resningen.” Musiikkilehti Rumban Tuukka Hämäläinenkään (www.rumba.fi 29.1.2016) ei pitänyt elokuvaa huonona, vaikkakin se kertoi vastakulttuurista valtavirtaelokuvan keinoin. ”Jos Love Recordsista olisi tehty levy-yhtiön maailmankuvan mukainen elokuva, se olisi ollut rohkeampi, anarkistisempi ja kokeellisempi – ja ennen kaikkea se olisi keskittynyt musiikkiin. [- -] Panostamalla artisteihin ja musiikkiin, ja ottamalla riskejä kerronnassa Love Recordsista olisi voinut tehdä erinomaisen elokuvan. Nyt tämä potentiaali jäi käyttämättä ja lopputulos jää historiaan keskinkertaisena draamaelokuvana.” |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Ohjaaja Aleksi Mäkelä (s. 1969) aloitti uransa toimintaelokuvien Romanovin kivet (1993) ja Esa ja Vesa – Auringonlaskun ratsastajat (1994) ohjaajana. Mäkelä on tehnyt eniten yhteistyötä Solar Filmsin ja tuottaja Markus Selinin kanssa. Menestyksekästä elokuvaa Häjyt (1999) ovat seuranneet mm. Pahat pojat (2003), Matti (2006), kaksi Vares-elokuvaa (2004, 2007), palkittu Rööperi (2009), Marko Leinon romaaniin perustuva Kotirauha (2011) ja tositapahtumiin perustuva Kaappari (2012). Vuonna 2013 Aleksi Mäkelä irtaantui Solar Filmsistä. Hän oli perustanut Markus Selinin kanssa tuotantoyhtiön Nummela-Filmi Oy:n marraskuussa 2012. Hän ohjasi tuotantoyhtiölle elokuvan Kummeli V (2014). Mäkelä on ohjannut televisiosarjoja kuten draamasarjaa Käenpesä, rikossarjaa Kylmäverisesti sinun, komediasarjaa Muodollisesti pätevä ja Oskari Sipolan kanssa sarjaa Ratkaiseva isku (2011). Kyseessä oli dokumenttia ja draamaa yhdistelevä ohjelmasarja, jossa viime vuosien näkyvimpiä rikoksia käsiteltiin ainutlaatuisten tutkintamateriaalien kautta. Vuonna 2013 hän ohjasi poliisiasemalle sijoittuvan draamasarjan Roba kolmannen tuotantokauden jaksoja. Mäkelä on tehnyt myös televisioelokuvan Älä unta nää (2008). Hänelle myönnettiin Elokuvataiteen valtionpalkinto vuonna 2009. Seuraavaksi Aleksi Mäkelä ohjasi pitkän komediallisen näytelmäelokuvan Love Records - Anna mulle Lovee (2016) Fisher King Production Oy:lle. Elokuva on tositapahtumiin perustuvaa fiktiota. Sen ilmestymisvuonna Love Recordsin perustamisesta tuli kuluneeksi 50 vuotta. Levy-yhtiö oli 1970-luvulla Suomen tärkein vaihtoehtoisen musiikin julkaisija. Vuosina 1966-1979 toiminut Love Records jätti jälkeensä 384 pitkäsoittolevyä, satamäärin c-kasetteja ja singelevyjä, jotka loivat suomalaisen rock-musiikin selkärangan. Yhtiön taiteilijoina vaikuttivat mm. Rauli "Badding" Somerjoki, M.A. Numminen, Hurriganes, Kaseva, Hector, Juice Leskinen ja Maarit. Love Records vaikutti myös suomalaiseen jazziin, kansanmusiikkiin, lastenmusiikkiin ja poliittiseen lauluun. Aleksi Mäkelä analysoi levy-yhtiön periaatteita Film-o-holicin verkkohaastattelussa 29.1.2016: ”Kaikki raha meni uusiin artisteihin. Se ei ollut yhtiö, jonka tarkoituksena olisi ollut ensisijaisesti tehdä voittoa. Ei kysytty, että paljonko tämä levy myy, vaan että onko se hyvä. Asenne oli periaatteessa oikea, mutta ei se tänä päivänä kauas kantaisi. On aika ihmeellistäkin, että Love Records pysyi pystyssä kolmetoista vuotta tuolla poppoolla ja meiningillä.” Love Recordsin henki jatkoi elämäänsä esimerkiksi useiden yhtiöiden rahoittamassa Johanna-levymerkissä, jota Love Recordsin perustajajäsen Atte Blom alkoi Loven konkurssin jälkeen pyörittää. Mäkelä jatkoi Film-o-holicin haastattelussa elokuvan poliittisista aspekteista: ”Tämä on aika poliittista kamaa jo ihan lähtökohtaisesti. Yhteiskunnallisuus tulee henkilöiden kautta, en pyrkinyt sitä painottamaan. Mutta ei poliittista puolta voinut sivuuttaakaan. Jonkin verran otettiin vapauksia ajankuvassa. Jos olisi tehty niin jäykkä elokuva kuin mitä Suomi oli tuohon aikaan, niin olisi jäänyt aika paljon juttuja tekemättä.” Levy-yhtiön pääpaino oli rokissa ja poliittisen laululiikkeen levyissä. Elokuvassa Love Recordsin tarina kerrotaan sen perustaneiden ystävysten kautta. Päähenkilöinä ovat Atte Blom (Jarkko Niemi), Henrik Otto Donner (Tomi Alatalo) ja Christian Schwindt (Riku Nieminen). Mieskolmikon kasvukertomusta leimaavat uho ja loputon juhliminen. Atte Blom oli Suomen kaikkien aikojen merkittävimpiä äänilevytuottajia. Atte Blomin esittäjä Jarkko Niemi määritteli häntä Metro-lehdessä 29.1.2016: "Atte hyödynsi musahommissa kykyään suhtautua uusiin asioihin ja muutokseen pelottomasti. Varsinkin näinä aikoina moisen elämänkatsomuksen toivoisi yleistyvän." Niemi kertoi Apu-lehden 4/2016 haastattelussa rooliin valmistautumisestaan: "Kävin Aten kanssa lounaalla, luin käsiksen ja haastatteluja, ja juttelin Aleksin kanssa. En ole imitaattori. Tarkoitus ei ollut tehdä näköispatsasta, vaan oma ja ohjaajan tulkinta henkilöstä." Metro-lehden mukaan Niemi valmistautui rooliinsa lihottamalla kymmenen kiloa puolentoista kuukauden aikana. Keskeisenä henkilönä elokuvassa on mukana myös johtavan levy-yhtiön Musiikki-Fazerin kotimaisen tuotannon päällikkö Toivo Kärki, jolla oli paljon valtaa vaikuttaa suomalaisen musiikin suuntaan. Kärkeä esittävä Pirkka-Pekka Petelius ei halunnut tehdä näköiskuvaa. Hän pohtii Turun Sanomien 24.1.2016 haastattelussa: "Minulla on sellainen kuva, että hän ei ollut kauhean julkisuudenhakuinen. Hän teki omaa musiikkiaan ja oli ehkä hiukan jääräpäinen. Käsikirjoitus antaa hänestä ehkä pehmeämmän kuvan. Hän on elokuvassa isällinen ja näki näissä pojissa itsensä. Ehkä asia olikin niin." Petelius oli kuunnellut Love Recordsin levyttämää musiikkia nuoresta lähtien. Hän analysoi Kalevassa 29.1.2016: "Love Records teki niin paljon hyvää musiikkia, sellaista, jota kuuntelivat kaiken ikäiset - nuoriso tietysti etupäässä. Se tarjosi piristävän vaihtoehdon. Se laajensi sitä musiikillista näkemystä, joka sotien jälkeisessä Suomessa oli ollut juuri Topi Kärjen aikaan. Se oli ollut aika yksipuolista ja nojannut menneeseen." Kun sodan päättymisestä oli vuonna 1966 kulunut yli kaksikymmentä vuotta, oli uuden sukupolven aika lähteä toteuttamaan näkemystään ajan musiikista. Elokuvaa kuvattiin ohjaaja Aleksi Mäkelän (puhelinhaastattelu 2.12.2021) ja järjestäjä Kimi Seppäsen (puhelinhaastattelu 29.11.2021) ja tuotantoyhtiön call sheetien mukaan heinäkuun lopusta syyskuun alkuun 2015. Kuvauspäiviä oli yhteensä 30. Elokuva kuvattiin lähes kokonaisuudessaan Helsingissä. Kuvaaja Pini Hellstedt käytti sähköpostikirjeensä 5.12.2021 mukaan kuvauksissa Arri Alexa -digikameraa, objektiivit olivat Cooken S4i-sarjaa. Baddingin bändin kitaristia esittäneen Lauri Schreckin sukunimi on elokuvan lopputeksteissä virheellisessä muodossa Shreck. Elokuvan dvd-julkaisu sisältää lisämateriaalina Olavi Uusivirran musiikkivideon Anna mulle Lovee. Musiikkivideon ohjasi Miikko Oikkonen. Kappale on julkaistu myös digifilena. Seuraavaksi Aleksi Mäkelä ohjasi jääkiekon MM-kisoista kertovan pitkän näytelmäelokuvan 95 (2017). Teksti: Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2021 |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
Kuin silloin ennen Säv. Toivo Kärki, san. Juha Vainio © Warner/Chappell Music Finland Puhelinlangat laulaa Säv. Pentti Viherluoto, san. Harry Etelä © Warner/Chappell Music Finland Polkkis Säv. Einar Porvali, san. Lauri Jauhiainen © Warner/Chappell Music Finland Sinua, sinua rakastan Säv. Kaj Chydenius, san. Aulikki Oksanen © Warner/Chappell Music Finland ℗ 1969 Love Records Esittäjä: Kaj Chydenius Hey hey hey Säv., san. Jim Pembroke © Warner/Chappell Music Finland Palkkasoturi (Universal Soldier) Säv., san. Buffy Saint-Marie, suom. Hector © Peer Music Hetki lyö (Beat The Clock) Säv., san. Richard Gottehrer, Jonathan Stroll, sov. Seppo Paakkunainen, suom. Pertti Reponen © Warner/Chappell Music Scandinavia ℗ 1967 Scandia Esittäjä: Kirka Tombstone valentine Säv., san. Jim Pembroke © Warner/Chappell Music Finland Aamun tulo Säv. Jim Pembroke, san. Maarit Hurmerinta © Warner/Chappell Music Finland ℗ 1973 Love Records Esittäjä: Maarit En soisi sen päättyvän Säv. Otto Donner, san. Pentti Saarikoski © Love Kustannus Oy ℗ 1970 Love Records Esittäjä: Otto Donner Treatment Ei edes Elvis loistossaan Säv. M.A. Numminen, san. Jarkko Laine © Warner/Chappell Music Finland ℗ 1970 Love Records Esittäjä: M.A. Numminen Kenen joukoissa seisot? Säv. Kaj Chydenius, san. Aulikki Oksanen © Warner/Chappell Music Finland ℗ 1970 Love Records Esittäjä: Aulikki Oksanen Asumalähiön Odysseus Säv. Harry Gunaropulos, san. Jukka Itkonen © Warner/Chappell Music Finland Fiilaten ja höyläten (Reeling And Rocking) Säv., san. Chuck Berry © BMG Chrysalis Anna tukan valuu vaan Säv., san. Dave Lindholm © Warner/Chappell Music Finland ℗ 1973 Love Records Esittäjä: Maarit Striptease tanssija Säv., san. Asko Raivio, sov. Mikko Jokela, Asko Raivio © Warner/Chappell Music Finland ℗1974 Love Records Esittäjä: Kaseva Marilyn Säv., san. Juhani Leskinen © Bluesway Ky / Love Kustannus Oy ℗1973 Love Records Esittäjä: Juice Leskinen & Coitus Int. Kuka kertoisi minulle Säv. Otto Donner, san. Aulikki Oksanen © Love Kustannus Oy ℗ 1972 Love Records Esittäjä: Pepe & Paradise Raja Säv. Otto Donner, san. Aira Sinervo © Love Kustannus Oy ℗ 1972 Love Records Esittäjä: Pepe & Paradise Syli Säv., san. Mikko Alatalo, sov. Otto Donner © Warner/Chappell Music Finland ℗ 1974 Love Records Esittäjä: Mikko Alatalo Tyhjää Säv., san. Asko Raivio, sov. Mikko Jokela, Asko Raivio © Warner/Chappell Music Finland ℗ 1974 Love Records Esittäjä: Kaseva Puhtaat laivat Säv., san. Dave Lindholm © Warner/Chappell Music Finland ℗ 1973 Love Records Esittäjä: Isokynä Lindholm Anna mulle lovee (Gimme Some Lovin') Säv., san. Spencer Davis, Mervyn Winwood, Steve Winwood, suom. Harri Rinne © Universal Publishing / Kobalt Music ℗ 2015 Universal Music Oy Tuotanto: Timo Kämäräinen Esittäjä: Olavi Uusivirta |
||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||
Penny Lane Clothing, Tarkett Oy, Peab Invest Oy, Optiikkahuone, Matti Poimula / Radioactives Ry, Pentti Elo & Juha Alanko / Vintage Music Corner, Hannu Metsola / Classic Audio, Risto Hemmi / Finnvox, Riku Mattila, Niko Votkin, Juho Pitkänen, Ykä Putkinen, Miikka Paatelainen, Jaakko Kämäräinen, Hannu Mertanen, Esa Kotilainen, Suikki Jääskä, Vesa Anttila, Harry Juutela / Fargo, Tiina ja Johannes Aaltonen, Timo Toiviainen, Miska Rantanen, Arto Suhonen, Juho Luukkainen, Vili Laitinen, Universal Music / Kimmo Valtanen, Jarkko Nordlund, Johanna Laaja, Markus von Reiche, Minna von Reiche |
||||||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||||||
Presidentti Voroshilov Suomessa 2-3 1956, Yle Arkisto Lii-Filmin katsaus 355 1960, Yle Arkisto Rollarit Suomessa 1965, Yle Arkisto Maa nimeltä Vietnam 1968, Yle Arkisto Ohimennen 1966, Yle Arkisto Yle Arkisto: Arkistotoimittaja Eva Lintunen & Raija Pösö |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|